San Francisco

San Francisco on ihan paras. Täällä on vain 800 000 asukasta, ja sen huomaa: kaikki jutut on lähes kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Me tultiin tänne jouluaattona, ja tänään tapaninpäivänä matka jatkuu kohti Nykiä. Jouluaattona meidän oli tarkoitus mennä jouluillalliselle ranskalaisten kanssa, mutta homma meni lopulta siihen, että käytiin Jack in the Boxissa hamppariaterialla ja tultiin sitten hostellille viettämään iltaa. Oli tarkoitus mennä johonkin klubille, mutta eihän me yhtään ajateltu ettei amerikkalaiset olis niin juoppoa kansaa kuin suomalaiset, ja että kaikki baarit ois kiinni jouluna! Itekin olin kolmen eri taksin kyydissä, kun yritettiin etsiä yökerhoa. Lopulta nieltiin pettymys ja palattiin hostellin oleskeluhuoneeseen. Oli ihan hauska ilta silti!

Joulupäivänä lähdettiin sateisesta kelistä huolimatta tsekkaamaan Golden Gate. Ajeltiin sinne taksilla kun laiskoja oltiin, mutta lähtiessä ei meinannu millään tulla ainuttakaan vapaata taksia kohdalle! Olin aivan jäässä hostellille päästessä, sai aika kauan seisoa kuumassa suihkussa ennen kuin varpaisiin palasi tunto. Mikähän siinä on, että aina kun me mennään näitä suuria nähtävyyksiä katsomaan on surkea keli!? Ensin Grand Canyon ja sitten tämä. Luonto siellä sillankupeessa oli muuten tosi kaunista! Siellä menee sellainen polku, jota pitkin pääsee alas rantaan. Todella vehreää, oli aivan ihana siellä kuljeksia sateesta huolimatta. Alla muutama valokuva.

Pacific Overlook sillan vieressä

Golden Gate

Illalla oltiin vielä sen verran voipuneita edellisillan riennoista, että istuttiin hostellilla datailemassa. Erityisesti Ninalla meinas San Franin yöelämän väliinjäänti harmittaa, mutta sittenpä selvisi ettei kaupungin paras klubi ollut edes auki joulupäivänä - saatiin siis jäädä hyvillä mielin hostellille. Ja hyvä olikin, että saatiin viime yönä kunnon yöunet, koska ensi yö menee lentäessä. Ite ainakin oisin ihan kuollut huomenna Nykissä jos ei viime yönäkään ois kunnon unia saanut. Illalla hostelli tarjosi ilmaisen joulupäivällisen kalkkunoineen päivineen. Kyllä siinä ihan mahansa sai täyteen, vaikka seisten sai tilanpuutteen vuoksi syödä.

Tänään kierreltiin kävellen ympäri Friscoa, ensin Union Squarelta Chinatowniin (josta ostin maailman söpöimmän sateenvarjon!!) ja sieltä Coit Toweriin katsastamaan kaupunkinäkymä lintuperspektiivistä. Towerista laskeuduttiin portaikkoja pitkin satama-alueelle, jossa oli kaiken maailman pikkukauppoja ja muuta nähtävää. Siellä on myös paikka, jossa merileijonayhdyskunta majailee. Hyi kun ne haisi pahalle! Satamasta hypättiin myös veneeseen, joka ajelutti kymmenellä dollarilla per naama meidän Alcatrazin ympäri. Maihin saarelle ei sillä ajelulla päässyt, mutta ihan kiva oli siitä lähietäisyydeltä nähdä tuo kuuluisa vankila. Nää halvemmat paatit lähti Fisherman's Wharf -nimiseltä alueelta Pier 39 -kauppakeskittymän läheisyydestä. Siellä on myös se virallinen matkanjärjestäjä, jonka reissulla pääsee tutustumaan vankilaan ihan kunnolla, mutta ne matkat on sitten vähän tyyriimpiä. Pitää muuten tässä välissä kehua mun uutta kameraa: zoom on sen verran hyvä, että satamalaiturilta zoomattuna näin ihan selvästi ihmiset kävelemässä vankilan pihalla, paljaalla silmällä ei erottunut yhtään mitään!

Portaat Coit Towerilta kohti Pieriä

Matkalla satamaan

Ne on saippuaa!!

San Francisco

Alcatraz - the Rock

Nyt lähdetään etsimään sushiravintolaa, jonka jälkeen pitänee alkaa jo suunnitella siirtymistä lentokentälle. Lento lähtee 00:35 ja on aikaeron jälkeen perillä noin klo 11 aamulla. Huomenna ois tarkoitus lähteä Nykissä tsekkaamaan joulualet, ja mahdollisesti ostaa uus lumilauta ja sykemittari. NYC-Hki -lennolle saa tsekata kaksi matkalaukkua, joten on tilaa ostaa kamaa jos halavalla saa.

Los Angeles

22.12.2012
Tätä postausta kirjoittelen Enkelten kaupungissa. Asutaan Hermosa Beachilla Surf City -hostellissa, joka on perushyvä hostelli, ei tosin järkkää oikein mitään aktiviteetteja. Mutta hyvä sijainti. 

Hostellin sisäänkäynti alakerran baarien lomassa

Torstaina käytiin Six Flags Magic Mountain -huvipuistossa, oli ihan huippua. Siellä on teemana vuoristoradat, ja niitähän sitten riitti. Paras kaikista oli X2, ja pelottavin sellanen Lintsin Raketin tyyppinen Drop of Doom, joka nousee hullun korkealle (120m) ja sitten vapaapudotuksella alas. Minä olin jo ihan paniikissa siinä, kun se meni ihan sairaan korkeelle ja hitaasti ylös! Nousu oli sata kertaa pahempi ku lasku. Tuon jälkeen piti vielä uskaltautua Superman: Escape from Kryptoniin, jossa se vaunu ampaisi korkeuksiin niin, että lähdössä oli selkä menosuuntaan ja siellä ylhäällä katsottiin suoraan alaspäin, jonka jälkeen vapaapudotus alas. Näytti aivan kauhealta, mutta ei lopulta ollut yhtään paha kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Alla videopätkää eka X2 ja sitten Superman. 

Palellutin itseni tuolla huvipuistossa, katottiin aamulla säätiedotusta että 18 astetta pitäs olla lämmintä, ja otin vaan pitkähihaisen ja jätin takin autoon. Koko päivän olin ihan jäässä, ja eilen sitten kamala flunssa. Viime yönä nukuin 12 tuntia ja tänään 2,5 tunnin päikkärit... Nina  on kans sairaana.

23.12.2012
Eilen pyöriskeltiin Hollywoodissa ja Beverly Hillsissä. Ihan siistejä paikkoja, vaikkakin meillä meni suurin osa ajasta autoiluun. Täällä on tosiaan tuo liikenne aivan käsittämättömän ruuhkaista! Yhteensä 11 tunnista oltiin varmaan 6-7 tuntia autossa. Hollywood ja Beverly Hills oli molemmat aika lailla sitä mitä oletinkin, Beverly Hills kunnon rich bitch -aluetta ja Hollywood hyvin kaupallista. Käytiin pyörähtään Griffithin observatoriollakin ottamassa kuvia kuuluisasta Hollywood-kyltistä sekä tutustumassa itse observatorioon, joka oli tosi mielenkiintoinen. Oisin voinu siellä enemmänkin aikaa viettää, mutta aikataulu ei antanut periksi :(

Griffith observatoriolta, yhtä iloisena ku aina (mulla on lempinimi Minna the Mad, ku en koskaan hymyile)

Losin reissuporukka

Observatorion heiluri, joka ei liiku maan pyörimisliikkeen mukana, vaan pysyy magneettien avulla paikallaan heiluen koko ajan ja kaataen tuollasia kieliä joka kymmenes minuutti sitä mukaa kun maa sen alla pyörii.

Beverly Hills

Hollywood

Illalla käytiin tässä Hermosa Beachilla yhessä irkkupubissa Hennessey's Tavernissa ja paikallisessa yökerhossa Baja Sharkeezissa, joka muistutti itse asiassa aika paljon suomalaisia kapakoita. Pieni tanssilattia ja pöytiä joiden ääressä istua. Ite olin sen verran väsynyt flunssan takia, että lähdin jo kahdentoista jälkeen yläkertaan hostellille.

Tänään aatonaattona vuokrattiin hostellilta pyörät ja ajeltiin 15km tuonne Venice Beachille, joka on sellainen vähän hipimpi ranta täällä Losissa. Matka meni yllättävän joutuin rantatietä ajellessa. Meillä oli oikein sellaset chopper-pyörät paksuine renkaineen ja leveine ohjaustankoineen. Lähdettiin liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen, joten meillä ei jäänyt hirveästi aikaa hengailla Venicellä, kun piti lähteä takaisin ennen pimeää. Jos joskus tuun takaisin Losiin, harkitsisin vakavasti majoituksen hommaamista tuolta Venicestä. Ehdittiin siinä parit katuesitykset katsoa, siellä mm. pari poikaa soitteli sankoilla ja sähköviululla kaikkia hittibiisejä ja joululauluja, alla video.

Kotimatkalla saatiin katsella kuinka aurinko laski Tyynenmeren yllä. Kyllä siinä taas sai miettiä, että on sitä hienoja paikkoja nähnyt näiden kuluneiden kuukausien aikana!

Aurinko laskee Tyynenmeren taa El Segundo Beachilla

Huomenna matka jatkuu San Franciscoon, jossa jouluaattoa vietetään kera ranskalaisten ystävien, jotka jatkoivat matkaa Losista Friscoon jo perjantaina. Tarkoitus ois mennä yhdessä safkaamaan jonnekin ja sen jälkeen jatkaa iltaa jossakin muualla. Joulufiilistä täällä palmujen keskellä ei kyllä ainakaan vielä ole saanut kehiteltyä, mutta eiköhän se siitä kun iskee tonttulakin päähän!

PS. Kalifornialainen vastine perinteiselle pulkkamäelle:

PPS. Losin kraanavesi ei maistu yhtään kloorille! Hooray!

Las Vegas

Siinä meni kolme yötä Las Vegasissa. Hyvinhän se reissu meni: ensin Henna heräs aamulla tuntia ennen sen lennon lähtemistä ja lähti pää kolmantena jalkana lentokentälle, ja sitten viimeisenä iltana multa hävis lompakko. Tällä hetkellä toimin siis kavereilta saatavien käteisvarojen voimin, ja näin se taitaa mennä loppureissun  ajan.

Vegas oli aika lailla sellainen, miksi olin sen kuvitellutkin. Siellä, kuten tähän mennessä kaikissa muissakin paikoissa Jenkkilässä, huomas sen, että ei ne kaupungit oo kovinkaan kummoisia. Likaista, ränsistynyttä, ja se tietty osa, joka on hohdokasta. Telkkarissa ei vaan koskaan näytetä sitä toista, arkista puolta. Yövyttiin hostel Catissa, oli ihan ok hostelli, tosin aika huonot iltamenot. Meillä piti olla kymmenen hengen sekahuoneet, mutta sitten kaks meistä laitettiin privaattihuoneeseen, ja me muutkin mentiin sitten sinne kun kerta kuus sänkyä oli tarjolla. Ei oltais oikeasti saatu vaihtaa, mutta eipä siitä kukaan mitään sanonu.

Vegasissa kannattaa mennä syömään buffetteihin, me mentiin ekana päivänä sunnuntain shamppanjabrunssille Main Street Stationille, maksoi $12 ja olihan siinä apetta. Tiistaina käytiin illallisbuffetissa Golden Nuggetissa, se makso parikymppiä ja ruoka oli vähän enemmän semmosta gourmet-safkaa, sushia ja muuta.

Tsekkailtiin jotain pakollisia turistijuttuja, mm. Bellagion suihkulähteet ja Welcome to fabulous Las Vegas -kyltin.En ollu yhtään tajunnu, että se kyltti on niin kaukana kaikesta. Mentiin bussilla niin pitkälle kuin pääsi, ja siitä piti vielä kävellä noin kilometri ohi viimeistenkin hotellien.

Bellagion suihkulähteet ja pienois-Eiffel

Welcome to Las Vegas!

Grand Canyonin reissu ei menny ihan nappiin. Vuokrattiin auto lentokentältä ja lähdettiin ajelemaan kohti Arizonaa viiden aikaan aamulla. Perille päästyä meitä oli vastassa sankka sumu. Canyonilla ei nähnyt yhtään mitään, se oli jotenkin niin utopistista :D Mua vaan nauratti se tilanteen hullunkurisuus, ajettiin autolla 7 tuntia katsomaan yhtä luonnon suurimmista ihmeistä, eikä nähty siitä mitään. Oli mukava käydä sielä turistikeskuksessa katsomassa joku elokuvapätkä hienosta kanjonista... No, ehkä jonain päivänä palaan katsomaan kanjonia kesäaikaan.

Grand Canyon

Reissuporukka, takana kaunis kanjoni

Eilen saavuttiin Los Angelesiin, ja täällä vielä neljä yötä vietellään. Jouluaattona sitten San Franciscoon joulunviettoon, josta 27.12. viikoksi New Yorkiin.

Final week

Lopputentit ohi! Tänään kävin viimeisen tentin raapustamassa, en tiiä miten meni mutta jospa se arvosana pysyis A:ssa. Eilen sain tietää, että tenttiin sai ottaa kaikkien aiempien tenttien muistiinpanolaputkin mukaan uuden A4:n lisäksi, mutta olin tietysti nakannut ne kaikki roskiin heti tenttien jälkeen. Piti siinä sitten joku yhdeksän kappaletta tuotannon johtamista yhteenvetää parissa tunnissa. Muistiinpanojen taso huononi sitä mukaa ku pääsin kappaleissa eteenpäin :D Mutta eipä niistä loppupeleissä ois varmaan enempää hyötyä ollut kuitenkaan. Aika julmaa, kun opettaja oli viimeiseksi, 4 pisteen arvoiseksi kysymykseksi laittanut, että mikä oli vapaaehtoisena luettavana olleen kirjan nimi... En lukenut, en tiennyt.

Nyt on menossa tuo Geminien meteoriparvi maapallon ohi, ja olinkin eilen illalla kaverin kanssa bongailemassa tähdenlentoja keskellä peltoja mini cooperin kattoluukusta. Oliko vähän mahtavaa! Tosi paljon näky tähdenlentoja, ja kojootit ulvo taustalla. Yks hienoimmista illoista Pittsburgissa. Tänään niitä pitäis näkyä vielä enemmän, eli ei muuta ku baarin jälkeen pitkälleen johonkin ja tuijottelemaan taivaalle. Tai kotimatkallakin ehtii, multa nimittäin varastettiin pyörä tuossa viikko sitten. Ei sinänsä enää suuri menetys tässä vaiheessa, 30 dollaria siitä ois saanut takaisin ku ois palauttanut sen kampuskristityille mutta minkäs teet.

Tänään salilta kotiin päin kävellessäni mietin, että kyllä vähän haikeaksi vetää lähteä täältä, kun tietää, ettei ole tulossa koskaan takaisin. Jenkkeihin varmasti kyllä, mutta Kansasiin tuskinpa. Toisaalta taas ollaan tuumittu yhdessä, että ei täällä ehkä toista lukukautta haluais olla. Koska ihmiset vaihtuu, ja ne tästä paikasta tekee mukavan. Totta kai tulis uusia ihmisiä tilalle, mutta ei se oo enää sama. The Junglekin meni kiinni viime viikonloppuna, eikä kuulemma aukea ensi lukukaudeksi kun omistaja vaihtuu. Mutta musta silti oli kiva olla täällä Kansasissa, pääsi näkemään tätä Amerikkaa vähän syvemmälle kuin jos ois koko viisi kuukautta viettänyt suurkaupungissa.

Yksi asia jäi erityisesti harmittamaan (kuten muiden blogien ja vaihtaripalautteiden perusteella monella muullakin vaihtarilla) oli se, että paikallisiin oli yllättävän vaikea tutustua. No, poikiin ei, mutta tytöistä ei kyllä saanut oikein kavereita ihanaa Johnnaa lukuunottamatta. En tiedä, kai me kolmestaan Ninan ja Reetan kanssa näytetään niin pelottavilta ja nokkavilta ku kipsutellaan paikalle korkkareissa ja pikkumustissa kun muilla on päällä juoksushortsit ja Pitt State -huppari suurin piirtein baarissakin. Kulttuurieroja. Sääli sinänsä, oisin mielelläni ottanut uusia kavereita myös amerikkalaisista tytöistä poikien lisäksi. Saattaa olla siinäkin totuttelemista, että Suomessa kahvilan ja terkkarin täti ei enää muistakaan sua, tai kysele sun kaverilta että mitäs Minnalle kuuluu, kun on taas sitä samaa massaa ;D

Huomenna pääsen katsomaan Hobitti-leffan! Lisäksi agendaan sisältyy tämän kämpän tyhjentäminen kaikesta tavarasta, pitää kuskata tavarat kansainväliseen toimistoon sekä kampuskristityille uusien vaihtareiden hyödynnettäväksi. Sunnuntain vastaisena yönä tulee sitten shuttle hakemaan kohti Kansas Cityn lentokenttää, ja silloin on aika sanoa Pittsburgille hyvästi.

Musiikkiosaston joulukonsertti

Käytiin tuossa Reetan kanssa eilen kuuntelemassa yliopiston musiikkiosaston joulukonserttia kampuksen kappelissa. En ollu aiemmin juurikaan noteerannut koko kappelia, mutta se oli ihanan pieni ja tunnelmallinen! Saatiin aika lailla viimeiset istumapaikat, kappeli oli tupaten täynnä. Ohjelmistossa oli aika paljon Bachia, mikä sinänsä ei ollu kiva kun musta Bach on liian raskassoutuista :D Mutta mukava oli kuunnella silti. Sitten oli pari yhteisjoululaulua, ja joku kelloyhtyeki siellä soitteli kelloja! The Bells of The Balkans tais olla sen ryhmän nimi. Alla on kuva viulu-alttoviulu duetosta, illan paras esitys.

Sinfoniaorkesterin johtaja soitti viululla ja yksi paragualainen poika alttoviululla dueton.

PS. 7 yötä Pittsburgissa.

Haluan hyvää ruokaa!

Oon koko syksyn syöny lähinnä joko kanaa ja salaattia tai lehtipihviä ja salaattia, ja nyt tulee varsinkin kana siinä määrin korvista ulos ettei enää pysty. Tein kerrankin kanasta ihan kastikkeen, että jos se uppoais vähän paremmin mutta ei. Toisaalta en tiiä mitä ajattelin - ei kanakastike ja riisi oo koskaan mitään mun lempiruokia ollukaan :D Nyt toimintasuunnitelmana on, että meen keskiviikkona Walmartiin ja ostan koko loppuviikoksi tortillatarvikkeet (ku niihin ei kyllästy ikinä) sekä ensi viikoksi tarvikkeet kotitekoista pitsaa varten, ja sen jälkeen se onki jo bye bye Pittsburg - ja edessä on kolme viikkoa Subwayta, ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää. No ei vaan nyt ois tarkotus ihan oikeesti kokkailla jotain halpaa safkaa hostelleilla, ettei mee kaikki rahat ulkona syömiseen.

Tää on nyt vissiin sitä kulttuurishokkia, vaikkakin oon kuitenkin syöny aika samanlaista ruokaa kuin Suomessa. Meillä ei vaan oo täällä mitään välineitä eikä ees mausteita laittaa mitään erikoisempaa, niin oon syöny liikaa samaa ruokaa. Yleensä tykkään etsiä kaikkia uusia reseptejä ja testata niitä, mutta täällä ei viiti alkaa yhen kerran takia ostamaan kokonaista maustepurkkia. Ja on siinä sekin, että täällä ei mikään maistu millekään. Tomaatit ei maistu miltään ja ne näyttää vielä yli kahden viikon päästäkin aivan yhtä tuoreilta ku ostopäivänä, kurkku on tosi kallista ja erittäin mautonta. Monet sanoo suomalaisten tomaattien olevan pahoja, mutta ne alkavat olla aika hyviä jenkkitomskujen jälkeen! Leipä ei homehdu vaikka se ois yli viikon kaapissa.

Oon pari kertaa käyny kampuksella Dining Hallissa syömässä, mutta ei sielläkään kovin kummoista ruokaa oo. Ihan hyvä salaattibaari, mutta muuten on sitten hampparia ja ranskiksia, sekä jotain kotiruokaa, joka on aina aika mautonta. Sinänsä oon kyllä ihan tyytyväinen ettei mun oo tarvinnu käydä siellä joka päivä niinku jotkut asuntolassa asuvat. Yoselin eli se yks meksikolainen rafla on paras täällä, pari kertaa oon käyny tuolla yhessä halvassa kinkkilässä Lotuksessa vaikkein kinkistä hirveesti tykkääkään ja sit täällä on myös salaattiravintola Sweet Greens, joka on ihan jees, mutta sielläkin on aina aika lailla samat vermeet tarjolla.

Ja äiti, kun viime viikolla kysyit, mitä ruokia kaipaan Suomesta, niin lisään listalle ruisleivän ja maitorahkan lisäksi lohen. Täällä ei paljon kalaa näy, enkä oo tainnu syödä kalaa kertaakaan koko syksynä! Uunilohta creme bonjour cuisinen kanssa, oijoijoijoi......

Graduation Dinner ja pikkujoulut

Torstaina oli tänä lukukautena valmistuvien valmistujaispäivä, ja kansainvälisten asioiden toimisto järjesti meille tämän lukukauden jälkeen täältä lähteville vaihtareille sekä koko tutkintonsa täällä opiskelleille ja nyt valmistuneille ulkomaalaisille päivällisen. Ite huomasin siinä puoli tuntia ennen päivällistä, että taisin nakata pääsylipun roskiin Miamissa kuittien mukana, mutta oli niillä onneksi nimilistalla ylhäällä kuka on lippunsa noutanu, eli pääsin siis syömään meksikolaista muiden mukana. Sinänsä oli vähän kummallista, että meille tarjoiltiin jotain tortillaa, kun pukukoodi oli formal. Ei kohdannu aivan käsin mussutettava tortilla ja juhlakamppeet! Muuten oli ihan kiva tilaisuus, siinä pari puhetta kuultiin ja taustalla pyöri kuvia kuluneelta lukukaudelta aina alkupäivien orientaatiosta lähtien.

Vaihtarikavereita Paraguaysta, Brasiliasta, Saksasta ja Espanjasta. Kuvan otti Anne-Sofie.

Reetan kanssa poseeraukset ennen päivällistä.

Pikkuhiljaa alkaa tosiaan loppu täällä jo häämöttää, kahden viikon päästä ollaan Kansas Cityn lentokentällä lähdössä kohti Las Vegasia ja kolmen viikon reissua länsirannikolla ja New Yorkissa. Ootan jo innolla tuota reissua, mutta samalla on haikeaa lähteä täältä, koska en varmasti tuu näkemään suurinta osaa näistä ihmisistä täällä enää koskaan. Mutta niin se vaan on, kaikki hauska loppuu aikanaan, toivottavasti ei kuitenkaan tule itkua pitkästä ilosta!

Eilen lauantaina pidettiin myös ne pikkujoulut täällä meillä. Vieraita oli ihan riittämiin, veikkaisin jotain reilua kolmeakymmentä. Pukkikin kävi, ja poliisisetä. Walmartista löytyi aivan oikeita pipareita, ja glögiä tehtiin itse. Kardemumma vaan on täällä niin kallista, ettei raskittu sitä ostaa. Kyllä se silti glögiltä maistui ja osa tykkäs, osa ei. Oltiin alun perin aateltu ostaa ihan joulukuusikin, mutta ne oli niin kalliita, että päädyttiin luovaan ratkaisuun:

Henna taiteili meille kuusen seinälle.

Ensi viikko onkin harvinaisen tyhjä kaikesta, ei oo yhtään tenttiä, ainoastaan kaksi harkkatyön palautusta ensi sunnuntaina, joissa ei juurikaan hommaa ees ole. Ja tätä toiseksi viimeistä viikkoa kutsutaan dead weekiksi. Kai se ois stressaavaa jos ei vaan osais! ;) Viimeisellä viikolla ois neljä tenttiä, mutta yhteen en edes aio mennä koska se ei oo pakollinen ja mulla on jo melkein 100% sen kurssin pisteistä muutenkin, eikä ne kolme muutakaan tenttiä pitäs kovin vaikeita olla. Aionkin mahdollisimman pitkälti pyhittää tämän loppuajan ihmisten kanssa hengailuun ja syksyn aikana koettujen juttujen yhteismuisteloihin! Osan porukasta me nähdään kyllä New Yorkissakin, koska sinne on suuntaamassa muitakin uudeksi vuodeksi.

Thanksgiving Floridassa

Thanksgiving break menikin rattoisasti viiden päivän lomalla Miami Beachilla. Reetan ja Mihkun kanssa mentiin tiistai-iltana mun Pitt Palin Kimberlyn kyydillä Kansas Cityn lentokentälle ja oltiin siellä yö, koska lento lähti aamulla aikasin. Nina tuli Joplinin kautta Miamiin keskiviikkoiltana. Hostelli oli nimeltään Bikini Hostel ja oli tosi hyvä, siistit huoneet ja ulkona poreamme, uima-allas, bilispöytä ja muuta kivaa. Bilispöytä tosin oli kokenut aika kovia vesisateessa, pallot ei tuntunu noudattavan mitään fysiikan lakeja liikkeissään. Meillä oli 4 hengen yksityishuone omalla keittiöllä ja kylppärillä, maksoi jotain 20 dollaria yö. Tuolla South Beachilla kulki paikallisbussi, joka maksoi vaan 25 senttiä, ja se lähti aivan hostellin edestä. Sillä oli kätevä kurvata biitsille, vaikka eipä se taksikaan paljon maksanut, ja kävelläkin saattoi vartissa.

Hostellihuoneesta

Hostellihuoneesta

Espoolainen Mikko on katusoittajana Miamissa ja lauleskeli meille hostellilla. Vieressä palju :)

South Beach, Miami Beach

Torstaina oli Thanksgiving, jolloin me vuokrattiin auto minä, Reeta, Nina, Mihku ja kyproslainen Sami ja ajeltiin USAn eteläisimpään paikkaan Florida Keyseille, joka on saariryhmä siinä Floridan alapuolella. Siellä oli kyllä nättiä, tosin mennessä tuntui tuuli niin kylmältä, että epäilytti josko tuota rannalle tarkenisi ollenkaan. Key West oli niistä saarista eteläisin ja suurin. Siellä käytiin biitsillä ja kattelemassa katutaiteilijoita keskustassa, ja lisäksi tuolta saarelta löytyy US highway 1:n 0 mile kyltti. Täällä kun on siis teiden varressa sellaisia vihreitä kylttejä, jotka ilmoittaa montako mailia on tien alusta, ja tuo tie 1 alkaa Key Westistä. Suosittelen kyllä käymään mutkan tuolla Key Westissä jos Floridaan joskus eksyy!

Smather's Beach, Key West

Ostettiin ruokaa, mutta lokit hyökkäs kimppuun ja söi mun hampparin. Lisäksi sattui hassu tilanne tuossa kojulla, kun yhtäkkiä käveli yks eteläkorealainen vaihtarikaveri Pittsburgista vastaan. Pieni maailma taas.

US 1

Auringonlasku Key Westin satamassa

Pe-su biletettiin hostelliporukan kanssa. Ostettiin liput baareihin hostellin kautta samalla tavalla ku Meksikossa, ja varsinkin lauantain Steve Aokin keikalle se kannatti, koska me maksettiin lipuista 30 dollaria ja ovelta ne ois ollu 50-60 dollaria. Oli ihan uskomattoman mahtava keikka, klubi oli ahdettu täyteen mutta olihan siellä tunnelmaa! Vieläkin hymyilyttää, kun miettii niitä bileitä. Oli muuten törkeän kallista baareissa, oluesta ois saanu pulittaa 15 dollaria, joten enpä raskinu sitten koskaan edes tilata mitään. Toisaalta, tuo nyt oli vielä sieltä halvimmasta päästä, koska joillain parhaimmilla klubeilla bisse ois kuulemma ollu 25 dollaria. Miamissa on yksi USAn kuuluisimmista yökerhoista, LIV, mutta sinne ois ollu niin kallis sisään ettei kyllä kiinnostanu siitä maksaa vaikka siellä muutaman julkkiksen oiski voinu bongata.

Perjantaina oli Black Friday, joka siis tarkoittaa sitä, että kaupat aukeaa jo heti yöllä yhden aikaan, ja pitäisi olla hyviä alennuksia. Ostettiin Reetan kanssa molemmat kamera, mutta vaatteissa oli kyllä vielä surkeammat alet kuin Oulussa korttelihaipakassa... Täällä tota Black Fridayta on vaan kaikki meille hypettäny kuinka sillon on parhaimmat alennukset koko vuonna, mutta ihan täyttä palturia! Sillon syyskuussa kun oltiin Labor Dayna Kansas Cityssä, oli sillonkin huomattavasti paremmat alennukset joka paikassa. Kuka hullu sitä juuri joulusesongin alkuun pistäisi muka hyvät alennukset?! Kamerassa säästin kyllä 150 euroa, jos vertaa että oisin Gigantista sen ostanut. Vaatteita en ostanu mitään, mutta eipä niitä oikein kärsi ostaakaan ku ei niitä mahu enää matkalaukussa Suomeen enempää.

Tällä hetkellä oon Detroitin lentokentällä, me lennettiin tänne Fort Lauderdalen kentältä Miamin läheltä, mutta myöhästyttiin jatkolennolta ja nyt odotellaan lentoa Minneapoliksen kautta Kansas Cityyn. Meidän piti olla jo yhdeltä perillä Kansas Cityssä, mutta näillä lennoilla ollaan vasta seitsemältä. Sinänsä ihan ok, että nyt päästään business -luokassa ja saatiin ruokaliput tänne kentälle nii ei tartte nälkääkään nähdä. Ja yks intialainen on tulossa sitten samaan aikaan KC:sta Pittsburgiin, joten saadaan vuokra-auton hintakin vähän alemmas per naama - tosin joudutaan oottamaan sitä puoli kymmeneen asti Kansas Cityn kentällä...

Karu todellisuus iski tänään heti kunnolla vasten kasvoja, kun harkkatyöryhmäläinen tuotannonohjauksen kurssilla ei antanut kuulua itsestään mitään eikä meidän ryhmä ole palauttanut harjoitustyötä vielä, vaikka ois aamulla pitäny palauttaa. Tein kyllä oman osani viime viikolla, mutta täällä on jotenki tämä ryhmätöidenteko niin vaikeaa, kun kukaan ei koskaan ota vastuuta ja ite joutuu aina kaiken järkkäämään jos haluaa saada jotain tehdyksi. Niin nyt kun olin sitten melkein viikon tässä poissa, ei sillä välin oo tapahtunu mitään vaikka ajattelin että kyllä ne nyt saa oman osansa tehtyä...

Makuja Suomesta

Leivottiin perjantain Tastes and Sounds -tapahtumaan karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Onneksi oli mummun opit muistissa piirakoiden rypytyksessä, tuli oikein nättejä. Korvapuusteja tehdessä aiheutettiin parikin palohälytystä, mutta ite pullista tuli kyllä syötäviä. Sara oli fiksuna tyttönä ottanu mukaan kardemummaa Suomesta, niin saatiin ihan makua pulliin. Kaulinta meillä ei ollu, mutta käytettiin viinipulloa. Veikkaan ettei nuo kovin monen mielestä edes hyvälle maistunu, ku suomalainen ruoka on aika mautonta kaikkeen muuhun verrattuna...

Mihku ja Henna tekemässä karjalanpiirakoita

Tarjottavat

Oli hyvää!

Diwali, keilausta ja PORTUGALI

Tällä päivityksellä ei ole osittain tekemistä tämän Amerikan vaihdon kanssa, mutta kuitenkin: pääsin Portugalin Portoon vaihtoon kevätlukukaudeksi 2013! Jee! Tieto tuli mulle varsin epävirallista reittiä Facebookin kautta mutta sen verran luotettavalta taholta, että uskalsin jo lennot varata. Tosiaan, oon pariin otteeseen sinne Portoon sähköpostia kirjotellut ja sieltä on vastannut mulle suomalainen poika, joka on harjoittelijana niiden kansainvälisten asioiden toimistossa. Tää sama heebo oli sitten kommentoinut yhden mun tutun statuspäivitystä Facebookissa, ja se pisti mulle viestiä kun näki että kommentoin sitä samaa päivitystä. Learning agreement oli hyväksytty ja vielä jonkun jampan allekirjoitus tarvittiin mun vaihtohakemukseen ennen kun pystyvät virallisen tiedon mulle lähettämään.

Porto on tuo pieni punainen läiskä tuolla pohjoisessa. Kuva Wikipediasta.

Oon hakenut myös EILC-kielikurssille, joka on siellä Portossa ennen koulunalkua, mutta siitä ei vielä mitään varmistusta ole tullut. Varasin nyt kuitenkin lennot niin, että ehdin sinne kurssille jos sinne pääsen. Lento Helsingistä Portoon ois 27.1. ja takaisin Suomeen tuun 1.8. Siinä on kahen viikon lomailuaika koulun loppumisen jälkeen, viimeinen tenttipäivä on 17.7. 228 euroa maksoin menopaluulennoista. Ois saanu alle kahden sadan, mutta paluulento ois kestänyt 17 tuntia, joten ei paljon kiinnostanut. Nyt on kohtuulliset vaihdon Frankfurtissa, meno 6h ja tulo 9h.

Huvittavaa muuten, että tuonne Portoon Erasmus-apuraha on 1200 euroa, 100 euroa enemmän kuin tänne Jenkkilään. Käytännössä tuolla apurahalla pystyn melkein kattamaan sekä lennot että asumisen koko vaihdon ajalle, kun taas tänne Jenkkilään ei apuraha riittänyt edes lentolippuihin. Mutta Erasmus on EU-laajuinen projekti, mikä ehkä vaikuttaa apurahojen suuruuteen... Enkä valita, paitsi ehkä vähän Jenkkivaihdon pienestä apurahasta!

Sitten takaisin nykyhetkeen. Viime viikolla käytiin yhtenä iltana keilaamassa, ja häviäjätiimille lankesi kokkausvuoro. Sunnuntaina sitten tehtiin kanafajitaksia yhden Robertin kämpillä, oli hyvää! Ite en kyllä kuulunut kokkaajiin, mutta  tulipa siinä auteltua kumminkin sekä mulla että Reetalla. Tiskivuoro sen sijaan lankesi omallekin kohdalle, kun olin häviäjäjoukkueessa toisella kierroksella.

Lauantaina oli Diwali, hindujen valon juhla, jonka intialaisten opiskelijoiden järjestö järjesti. Liput maksoi 12 dollaria, ja sillä hinnalla olin itse asiassa odottanut vähän enemmän. Aluksi siinä oli tunnin ajan tanssi-, laulu- ja soittoesityksiä, mutta niiden taso oli vähän mitä oli. Lisäksi siellä salissa ihmiset hälisi hirveästi ja siellä oli jostain syystä kaikki valot päällä, niin ei oikein päässyt virittäytymään tunnelmaan. Ehkä ne valot oli siksi, kun oli kerta valon juhla, höhö. Hintaan kuului myös ruoka, joka oli kyllä sairaan hyvää, mutta sitä jouduttiin odottamaan 1,5 tuntia koska ruokaa kuskannut kuorma-auto oli törmännyt matkalla johonkin peuraan tms. Onneksi en ollut nälkäinen etukäteen, nälkä ehti tulla vasta siinä odotellessa. Täälläkin jo porukka tietää kuinka äkäinen musta tulee nälkäisenä! Lisäksi ilotulitus oli peruttu tuulisen sään vuoksi. Joku heebo pisti justiinsa haastattelun mulle sähköpostiin tosta Diwalista, se tulee yliopiston lehteen. Siinä kerron totta kai kuinka kiva juhla oli ;D

Suttuinen kuva Diwalista

Huomenna ois tarkoitus käydä kattoon Bondin Jameksen seikkailuja, ku pääsee viidellä dollarilla leffaan. Samaan aikaan on kyllä kamarimusiikkikonsertti, pitää nyt kattoa kumman puoleen sitä lopulta kallistuu. Leffaan toki pääsee muulloinkin, mutta pihinä haluaisin säästää ne 2,5 dollaria, jotka säästäis jos huomenna menis. Sillähän saa jo yhen bissen! ;)

PS. Nice-to-know -vinkkejä tuleville USAn vaihdokeille: jos mielit käyttää roll on -dödöä, ota niitä varasto mukaan Suomesta. Täällä ne käyttää niitä sticksejä ja ainaki omasta mielestä ne on niiiiin huonoja. Kuinka iloinen olinkaan, kun Meksikossa oli vanhaa kunnon "no white marks"-Rexonaa <3 Lisäksi, jos et halua aina ostaa juustoa siivuina, tuo juustohöylä Suomesta. Täällä ei ihan oikeesti oo, paitsi jotain tosi kummallisia lankaviritelmiä. Mää oon ostanu Swiss cheeseä (emmental) siivuina vaikka onkin pirun kallista, tai sitten sulatejuustosiivuja, ne vaan tulee jo korvista ulos.

Muu maa mustikka

Leivottiin Reetan kanssa tänään mustikkapiirakkaa, ja oli muuten kokoa mustikoilla... Nyt voi valehtelematta sanoa, että peukalonpään kokoisia! Liekö pensasmustikoita, tai sitten mitä pelottavampia aineita täynnä. Mutta piirakka oli hyvää, vietiin vähän naapurillekin.

Mansikan kokoisia mustikoita!

Illan päälle käytiin hengailemassa kampuksen Student Centerin alakerrassa olevassa kahviossa U Clubissa, siellä oli karaokeilta. Ei olla siellä aiemmin aikaa vietettykään muuten kuin kahvilla ja hierontatuolihuoneessa, mutta nyt pelailtiin bilistä ja pingistä ja laulaa luikauttivatkin pojat siinä aikansa kuluksi. Täällä on kivoja nää kaikki tällaiset tapahtumat ku aina on ilmasta ruokaa tarjolla, nyt oli tacolastuja, salsaa, guacamolea, cookieseja ja kaikkia muitakin naksuja. Kerran kuussa näytetään joku leffa yhdessä auditoriossa, ja siellä on aina kans naksut valmiina poppareista alkaen.

Joud ja Janis vetää.

Jotenkin hauska tajuta, että ite kun on Oulun yliopistolla ehkä vähän huvittuneesti hymähdellyt niille vaihtarilaumoille, jotka siellä vielä ilta-aikaankin palloilee, niin nyt on ite yks niistä kampuksella pyörivistä vaihtareista. Mutta ei täällä oikeestikaan ole hirveesti muita paikkoja missä olla, ellei sitten baariin mene, ja siksipä me baareissa ollaan niin paljon juostuki. Tosin meillä nyt voi olla, mutta kun ei meillä oo täällä mitään aktiviteetteja niin ite ainakin haluan mieluummin mennä muualle. Harmi vaan, että toi U Clubikin normaalisti menee kiinni jo ysiltä, nyt oli kymppiin auki ton karaokehomman takia.

Kyselin tässä tänään Facebookissa, josko porukka ois kiinnostunutta tekemään päiväreissun johonkin suhteellisen lähelle ennen koulun loppumista. Itellä kiinnostas nähä tätä Kansasia vähän lisää, ku ei oo täällä tullu juuri missään käytyä ja kai sitä pitäs jotain tästäkin kolkasta tietää kun täällä neljä kuukautta on kohta viettänyt. Kolmen tunnin ajomatkan päässä ois reilun 300 000 asukkaan Wichita, se on Kansasin isoin kaupunki, siellä vois vaikka käydä jos ei muuta keksi. Yks poika haluais lähteä Memphisiin Elviksen mestoille, mutta sinne menee jo yli kuusi tuntia, eli ei ihan päiväreissuna kyllä kehtaa. Saa nyt nähä, mille sitä aletaan vai aletaanko millekään millonkaan.

Pikkujoulusuunnitelmia

Leo lohkaisi osuvasti: "Irakissa on synti harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita, syödä sikaa ja juoda viinaa. Suomessa sitä kutsutaan firman pikkujouluksi!"

Saatiinpa tuossa viime viikolla sellainen idea, että järjestetään suomalaiset pikkujoulut muiden ihmeteltäväksi ennen kuin koulut loppuu. Nämä kekkerit järkkäillään ihan koko suomalaisporukan voimin. Haaveiltiin jo Mihkun kanssa, että rakennettais sauna tohon meidän autokatokseen, mutta saattas naapurit hälyttää virkavaltaa paikalle jos kovin alettais nuotiota siinä poltella. Toisena ajatuksena tuli sitten mieleen paljun hankkiminen, koska se on ainakin opiskelijapiireissä varsin yleinen kapistus juhlien jatkoilla, mutta ei täältä tunnu voivan vuokrata paljua mistään. Löytyy kyllä uima-altaita sun muita myyviä liikkeitä, mutta ei ne mitään vuokralle anna.

Pipareita saa Ron'sista, ja ehkäpä me glögiäkin saadaan jotenkin tehtyä. Pitää mennä tutkimaan noiden kauppojen tarjontaa, jos saisi vaikka joulutorttuja tehtyä tai jotain muuta perinteistä joulusettiä leivottua. Lisäksi pitää tietysti kutsua Pukki paikalle lahjoineen. Olispa tienny tämän aiemmin, niin ois pyytäny äitiä pistämään postipakettiin myös glögitiivistettä, kun se oli jonkun paketin pistänyt tulemaan (äiti, ei oo vielä tullu perille se).

16.11. on myös jonkinlainen tapahtuma, jossa puolen tunnin ajan tarjoillaan jotain maistiasia oman maan ruoista. Me ajateltiin tehdä sinne korvapuusteja ja sitten vaikka karjalanpiirakoita, Henna ehdotteli myös rönttösiä. En tiiä löytyykö täältä edes ruisjauhoja mistään, mutta luulis. Mahtaa olla kalliita kyllä, mutta porukalla kun ostaa niin ei maksa paljoa! Lisäksi siellä samassa tilaisuudessa vois esittää jonkun esityksen, mutta en tiiä keksitäänkö me mitään suomalaista esitettäväksi.

Täällä siirryttiin talviaikaan viime sunnuntaina. Meillä on Reetan kanssa raittiuskolmiviikkoinen menossa ennen Thanksgivingiä ja Miamin reissua, mutta oltiin kuitenkin muiden mukana baarissa lauantaina. Mentiin sitten välissä Yoseliniin välipalalle, ja se reissu venähti niin, että päätettiin lähteä sieltä suoraan kotiin. Kotona sitten tajuttiin, että kello olikin vasta yksi eikä kaksi, kun kahdelta siirty kellot! Mutta ei se mitään, pääsipä nukkumaan. Yoselinin mies oli mielissään kun sanottiin että oltiin Meksikossa mutta silti niillä on parasta meksikolaista safkaa mitä on syöty. Lisäksi tilattiin empanadoja, jotka ei oo varsinaisesti ees listalla siellä, ja se sitten meille kanto kaiken maailman kastikkeita kyytipojaksi :)

Huomenna on yks tentti, ja oon tässä keksinyt toinen toistaan surkeampia tekosyitä olla lukematta. Tai siis tekemättä lunttilappua, sinne tenttiin saa viedä A4-arkin muistiinpanoja. Lisäksi opettaja kerto jo etukäteen esseekysymyksen, kirjottelin sen jo tossa viime viikolla, ja kirjotan sitten saman huomenna uudelleen. Ei oo onneksi turhan hankalaa.

Portugali se edelleen vastustaa, ne laitto mulle jo mailia sieltä että nyt vihdoin toimii online-hakujärjestelmä ja voin lähettää vaihtohakemuksen niille, mutta eihän se mitään toiminu. Toivottavasti saisivat tällä viikolla toimimaan, koska mun pitää vielä saada allekirjoitukset niihin lappuihin Suomesta, ja hakuaika loppuu tässä kuussa.

Kauheeta kidutusta muuten kattoo noiden Meksikon kavereiden kuvia Facebookissa ku ne siellä reissaa menemään ja pistää toinen toistaan ihanampia paratiisikuvia tulemaan! ARGH.

Meksiko

Fall Break meni siis rattoisasti Meksikossa, ja olihan se mahtavaa. Yövyttiin siellä Hostel Ka'beh:ssa, ja tavattiin niiiiin monta mukavaa ihmistä. Porukkaa oli niin Jenkkilästä, Ausseista, Norjasta, Sveitsistä kuin Israelista ja Kolumbiastakin ja monista muista maailman kolkista. Jos ikinä ootte menossa reissuun pienemmällä porukalla, niin kannattaa mennä hostelliin ellei ole lähdössä lemmenlomalle. Hostelli itsessään ei ollu kovinkaan kummoinen, ja siellä oli itse asiassa bed bugseja. Mutta jostain syystä ne ei häirinneet mua, Mihkua eikä Reetaa, kaikissa muissa sängyissä niitä kyllä oli :D Yks sveitsiläinen oli ihan täynnä puremia ensimmäisen yön jälkeen, ja minä nukuinkin sitten virkistävät 30 minuuttia seuraavana yönä. Sitä seuraavan yön nukuin riippumatossa, mutta loput yöt nukuin omassa sängyssä eikä ollut ongelmia. Tosin eilen juttelin Davidin kans facebookissa ja se arveli että sitä oli taas viime yönä purtu. Niin, ehkä vähän outoa että ensin suosittelen hostellia ja sitten kerron ötököistä, mutta koko loma ei ois ollu läheskään niin hauska kuin se oli kaikkien noiden ihmisten ansiosta!

Yhtenä päivänä tehtiin päiväreissu Tulumiin, vuokrattiin auto ja lähdettiin matkaan me kolme ja jenkki Peter sekä kolumbialainen Carlos. Minä ja Mihku sanottiin ettei haluttais ajaa ku pelättiin Meksikon liikennettä, mutta sitten kun nähtiin millainen kaistapää Carlos oli auton ratissa, muuttui ääni kellossa aika vikkelään. Se posotteli 40:n alueella 120km/h.. Myöhemmin jotkut arveli hostellilla, ettei sillä varmaan edes ole oikeaa ajokorttia, vaan on ostanut sen jostain. Ajotaidoista päätellen tuen tätä teoriaa täysin. Carlos myös kuskasi meidät illalla baariin, ja paluumatkalla poliisi pysäytti meidät. Ne olis halunnu meiltä kaikilta 500-800 pesoa eli noin 50 euroa, mutta mukana oli onneksi yksi paikallinen joka osasi ladella tarpeeksi monen poliitikon nimen tiskiin, eikä jouduttu maksamaan mitään. Tulum oli ihana paikka, siellä oli siis maya-raunioita ja tosi kaunis hiekkaranta, sekä siinä lähistöllä luolia joissa oli tosi kirkasta vettä. Alla muutamia kuvia.

Matkalla Maya-raunioille

Paratiisi?

Sinistä!

Cenote eli luola, jossa oli tosi kirkasta vettä ja lepakkoja

Carlos ja Mihku hyppää

Yhtenä päivänä käytiin Isla Mujeresilla, joka on saari Cancunin edustalla. Mihku jäi potemaan darraa hostellille ja tuli vasta myöhemmin perästä kun minä, Reeta, David ja israelilainen Mia otettiin taksi ja ajettiin lauttasatamaan. Isla Mujeresilla oli kyllä ihana tunnelma! Siellä oli kaikki kadut tosi kapeita, hirveesti erilaisia ravintoloita ja putiikkeja, sekä totta kai sitä valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Kyllä tuntui, että eihän sieltä voi koskaan lähteä pois. Syötiin siellä tosi hyviä pitaleipiä, kun etsiskeltiin ruokapaikkaa ja sattumalta osuttiin sellaisen tosi pienen ja melko nuhjuisen ruokapaikan eteen. Nam! Hinnat vaihteli muuten Cancunissa ja muualla tosi paljon riippuen siitä, oliko jossain turistialueella vai ei. Meidän hostelli oli vanhassa keskustassa, joka on enemmän paikallisten asuinaluetta, ja me maksettiin siellä yhdestä quesadillasta tai empanasta euron verran, kun sama mutta paljon huonompi setti irtosi hotellialueelta 7-8 eurolla.Bussimatka tuolla maksoi reilun 50 senttiä, ja taksillakin pääsi lyhyehköjä matkoja alle viidellä eurolla.

Isla Mujeres

 Baareissa tuolla oli yleensä sellainen käytäntö, että sinne myytiin lippuja jotka sisälti avoimen baarin koko illaksi. Me otettiin yleensä liput hostellin kautta, koska ne järkkäs sillon kyydin, sisäänpääsyn jonon ohi ja pöydän baarista. Tuolla aika siisti ku tanssilattiallaki oli pöytiä, jonne tarjoilijat kanto juomat eikä tarttenu tiskiltä hakea. Tosin en tiiä oliko juomien taso kovin korkea. Ja hinnat oli aika kalliit, Señor Frogsiin maksoi 45 US dollaria, Coco Bongoon (joka oli ihan mieletön, siellä oli koko ajan joku show menossa ja musiikki vaihteli laidasta laitaan) maksettiin 50 dollaria, kun tingattiin 20 pois hinnasta ja The City maksoi kans 50 dollaria. Alla pari kuvaa.

Coco Bongo

Coco Bongo, TRON-show

Lauantaina käytiin Chichen Itzassa, mikä on se must see jos Cancuniin lähtee. Sinne oli matkaa joku parisen sataa kilsaa, mutta otettiin tällä kertaa pakettimatka hostellin kautta, joten nukuttiin siinä matkalla bussissa. Kyseessä on siis taas maya-intiaanien raunioita. Meillä oli tosi hauska opas siellä, se osasi kertoa viihdyttävästi kaikkea nippelitietoa. Raunioiden jälkeen käytiin vielä toisessa maanalaisessa luolassa uimassa, ja tällä kertaa se oli aivan erilainen! 30 metriä syvä, kirkas vesi ja korkeat kalliot, joilta hypätä. Hypättiin jostain 10 metristä, mutta valokuvan ottaminen epäonnistui ja sitten opas jo huuteli meitä takas bussiin niin ei ehditty ottaa uutta kuvaa.

Cenote

Cenote, tuolta vasemmasta yläkulmasta hypittiin

Mayojen pelikenttä, jossa ne pelasi jotain jenkkifutiksen, rugbyn  ja koripallon sekoitusta

Se kuuluisa pyramidi jossa on geometriat ja astrologia kohillaan

Sunnuntaina harmitti tosi paljon lähteä takaisin Kansasiin, toinen viikko olis menny oikein keveästi. Meillä oli kaiken lisäksi yö Miamin kentällä, itse tosin nukuin kohtuullisen hyvin noin 8 tuntia. Oon niin tyytyväinen että lähdettiin, tosin nyt taitaa olla niin, että pitää päästä johonkin paratiisiin jos rantalomalle mielii!

Kansasissa alkaa olla jo aika viileä ilma, ja mulla polttelee kovasti ostaa lumilauta ja kengät, niinku joka ainut syksy. Nyt aattelin että voisin tämän poltteen tyydyttääkin ostamalla kyseiset kamat joulun jälkeen Nykistä, jossa siellä nyt enää mitään on pystyssä sillon! Sillon ei tarvis myöskään maksaa kuin yhdellä lennolla laudasta. Mutta saapa nähä miten on rahaa siinä vaiheessa. Kolme viikkoa Miamin reissuun! ;D