Hullua hommaa

Onhan tämä kyllä melkosta, joka päivä on tälläkin viikolla raitilla rallateltu, tänään on jo otettava univelkaa takaisin. Keskiviikkona oli Anne-Sophien synttärit, mutta juhlistettiin niitä oikeastaan sekä keskiviikkona että torstaina. Ostettiin torstaina WalMartista kunnon jenkkitäytekakku Anne-Solle, oli kyllä ällömakeaa. Sitä on vieläkin tuolla jääkaapissa noin puolet jäljellä, en tiiä kuka sen syö ku Mihkukaan ei tykkää mistään makeasta...

Kakkua ja cupcakeseja jenkkiläisittäin

Ensimmäinen kouluviikko on takana päin, ja kyllä tosiaan huomaa, että on vähän erilaisia nuo opiskelutavat täällä kuin Suomessa. Täällä on kaiken maailman case studyja ja quizeja joka välissä, kun taas Suomessa on tottunu siihen, että on ehkä yksi tentti ja harkkatyö koko kurssin aikana. Toisaalta vaikuttaa kyllä, että nuo tehtävät on sitten vähän kevyempää kamaa, eli eiköhän niistä selviä. Saapa nähdä, miten pärjään ilman kirjoja noilla kursseilla, mutten anna vielä periksi. Ainakin International Business ois sellainen, jossa pitäs ne kappaleet lukea ennen tuntia. Mutta samaahan ne luennoitsijat kyllä toivoo Suomessakin! Mulla on tuotannon  johtamisessa ja laatujohtamisessa opettajana eteläkorealainen mies, jonka puheesta on vähän hankala välillä saada selvää, koska se puhuu todella hiljaa. Mutta myös paikallisilla tuntuu olevan välillä hankaluuksia, en ole siis yksin. Lisäksi materiaalitekniikan opettaja puhuu kans aika epäselvästi, älyttiin Reetan kans mennä toisella tunnilla ihan eturiviin istumaan niin sitten ymmärsi jo vähän selkeämmin. Se on ihan hauska äijä, kertoo hyviä esimerkkejä aina ja heittää jotain läppää eksymättä siltikään aiheesta.

Eilen oltiin 505-nimisessä baarissa, jossa oli karaokeilta. Viime torstaina en sinne jaksanut lähtä, mutta nyt meillä oli etkot meidän kämpillä, josta sitten Safe Ride -pikkubussi haki koko sakin ilmaiseksi baariin. Täällä kun on tosiaan aika yleistä ajella autolla humalassa, niin on sitten päätetty tarjota ilmainen kyyti, jonka voi tilata hakemaan kotoa, ja joka myös yöllä kuskaa baarista kotiin kotiovelle asti. Kätevää! Ihan ok paikka oli se 505, tosin tykkään ite enemmän Junglesta.

Tänään meillä oli ensimmäinen Pitt Pal -tapaaminen. Pitt Pal on siis ohjelma, jonka kautta vaihtari saa itselleen  paikallisen kaverin, jonka kanssa on sitten tarkoitus hengailla vapaa-ajalla. Oma Palini on 19-vuotias Kim, joka on nyt täällä ensimmäistä vuotta opiskelemassa sairaanhoitoa. Huomenna nähdään sen kanssa illalla, kyllä se jo tänään laittoi viestiä, että oli veljeskunnan pojat pyytäneet mua hengailemaan niiden kanssa tänään, mutta nyt tartten oikeasti unta! Se tykkää kans shoppailusta, eli eiköhän meillä oo ihan hyvin yhteistä :)

Täällä muuten sataa nyt. Täksi viikonlopuksi on luvattu sadetta, tosin ei täällä hirveästi oo satanut muullonkaan vaikka onkin niin luvattu. Huomenna ois tarkoitus käydä golfaamassa jos vaan ei sada. Ihana kun on silti tosi lämmintä, jotain 27 astetta vaikka onkin pilvistä ja sateista. En yhtään odota syksyä ja sitä, että ilmat viilenee :(

Ensimmäinen koulupäiväni!

Tänään alkoi koulu. Tai oikeastihan se alkoi tietysti jo eilen, mutta sain kuin sainkin itselleni kolmipäiväisen kouluviikon, joten ma ja pe on aina vapaata. Lukujärjestykseni näyttää tältä:

Tiistai

9:30-10:45 Operations management

11:00-12:15 International business

12:30-13:20 Transitions

14:00-15:15 Materials in industry

Keskiviikko

18:30-21:20 Quality management

Torstai

9:30-10:45 Operations management

11:00-12:15 International business

12:30-13:20 Transitions

14:00-15:15 Materials in industry

Ei siis lainkaan paha! Kaikki muut kurssit kestävät tonne lukukauden viimeiselle viikolle joulukuun puoliväliin asti paitsi Transitions, joka on siis tuollainen Pittstate Universityyn tutustuttava pilipalikurssi, joka loppuu marraskuussa. Koulukirjoja en vielä osta, vaan yritän sinnitellä ilman ja ostaa vasta sitten, kun alkaa näyttää ettei oikeasti pärjääkään ilman. Melko hintavia ovat, käytettynäkin saattaa maksaa yli 100 dollaria.

Viime viikolla tuli kyllä juostua baarissa ihan urakalla, tuli oma fuksivuosi suloisesti mieleen myös sunnuntaiaamuna. Täällä on kuitenkin mukava käydä jossain istumassa, kun bisse maksaa 2,5 dollaria ja 6 dollarilla saa 1,7 litraa, joten raskii hyvin ottaakin sen yhden tai kaksi (tuoppia tai kannullista...). Suomessa kun hurahtaa kymppi jo siihen, että pääset yökerhoon sisälle...

Käytiin lauantaina kampuskristittyjen farmivierailulla. Reissu itessään oli aika tylsä, mutta näkipä ihmisiä siinä samalla. Mutta itse en aio enää lähteä yhdenkään seurakunnan järjestämälle matkalle :D Käytiin jossain ihme kappelissakin, jossa oli jotain enkelipatsaita ja piirroksia joka paikassa. Sillä oli joku nimi, josta Kayla sanoi, että kaikki siellä kyllä tietää mistä puhutaan, mutta minusta ne kaikki oli niin kitschiä. Alla yks kuva kappelin seinämaalauksista sekä minä, Kayla ja Reeta farmilla.

Taitaapa olla Mooses kaislikossa?

Minä, Kayla ja Reeta farmilla

Tänään on tarkoitus mennä keilaamaan ja mahdollisesti sen jälkeen johonkin syömään. Oon syöny täällä vasta kerran ulkona yhdessä hyvässä salaattiravintolassa nimeltä Sweet Greens, mutta pitää se kai käydä Tacobellit sun muut testaamassa.

Kotimatkakin on muuten varattu, JFK-HEL Icelandairilla 4. tammikuuta 443 euroa. Päätin, että tuolloin on hyvä tulla kotia, kun matkavakuutus loppuu 5.1. ja voin sitten jäädä viikonlopuksi Helsinkiin siitä. Muita lentoja ei vielä voikaan varailla kun ei oikein tiedetä mihin lähdetään lomailemaan koulun päättymisen jälkeen. Tuo nyt oli kuitenkin sen verran varma, että kannatti varata alta pois ennen kuin hinta kallistuu entisestään.

Orientaatioviikko

Orientaatioviikko on jo ehtoon puolella, ja monia uusia kasvoja ja toinen toistaan omituisempia nimiä oon yrittänyt painaa mieleen viikon aikana. Itse orientaatio-ohjelma on kyllä ollut aika turhaa, esimerkiksi eilen jauhettiin jostain lunttaamisesta ja plagioinnista kyllästymiseen asti. Lisäksi on aika turhaa kuunnella ohjeita siitä, miten kämppä kuuluis vuokrata, kun suurin osa on kuitenkin jo vuokrasopimuksen allekirjoittanut. 

Safkat on kuitenkin olleet ihan hyvät joka kerta, ollaan saatu joka päivä ilmainen päivällinen ja välillä myös lounas paikallisten seurakuntien tarjoamana. Eilen meitä kestitsi presbyteerikirkko, jonka ruoka oli selvästi parasta kaikista tarjotuista. Jotenkin ollut vähän outoa käydä syömässä jossain seurakunnassa, kun ne haluaa yleensä lausua ruokarukouksen ja sitten jakavat jotain esitteitä raamattupiireistään sun muista. Täällä ei juuri käytetä veistä ruokailuvälineenä, ja suurin osa kaipaisi veistä noiden broilerien pilkkomiseen. Mutta maassa maan tavalla, eli joko käsin tai sitten lihaköntti haarukan nokkaan ja siitä jyrsimään!

Alueen suosikkiruokaa eli friteerattua kanaa, coleslaw'ta, vihreitä papuja ja  kermaperunoita.

Harmillista, ettei meillä noiden päivällisten lisäksi ole ollut mitään muuta järjestettyä illanviettoa. Ma ja ke oltiin kyllä baarissa, mutta sekä siellä että päivällisellä on se ongelma, ettei saa juuri selvää muiden kuin lähimmän vierustoverin puheesta kovan hälinän vuoksi. Eilen lähimmässä baarissa the Junglessa oli ilta, jolloin yli 18v pääsevät baariin, vaikka alkoholin ikäraja onkin 21, eli Reetaki pääsi mukaan. Olipa aika Onnela-meininki.. Lähettiinkin sitten Reetan kans aika aikaisin pois, oli niin ahdasta eikä oikein mahtunu kunnolla hengaileen porukalla siellä. Tosin eipä täällä oo baarit muutenkaan auki kuin kahteen.

Tällä hetkellä ei ole noussut vielä ketään ihmisiä ylitse muiden, vaan oon pyrkinyt tutustumaan mahdollisimman moniin uusiin jäämättä junnaamaan aina täysin saman porukan kanssa. Eurooppalaiset tyypit vaikuttavat oikein mukavilta kaikki, täällä on neljä saksalaista ja kaksi ranskalaista nyt ainakin. Aasialaisten kanssa on se ongelma, että mulle ne kaikki näyttää tosi samalta enkä välttämättä muista, oonko tavannut jo jonkun aiemmin vai en :D

Tiistaina käytiin Walmartissa kv-toimiston kuskaamana. Ostettiin sieltä tollanen suodatinkannu, joka poistaa vedestä kloorin makua. Toimii yllättävän hyvin, eikä maksanut kuin 16 dollaria.

Suodatinkannu

Huomenna on tapaaminen opintoneuvojan kanssa, jospa sais kurssit kuntoon sitten. Todella raivostuttavaa kun ei pysty ite muutteleen niitä GUS:ssa (näiden webOodi) vaan pitää kaikki tehä sen neuvojan kautta! Tosin minä oon siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mulle on kuitenkin esivalinnat tehty, kun osaa ei ole ilmoitettu vielä millekään kursseille.

PS. Seuraavassa linkissä se, mitä korealaiset edelleenkin tietävät Suomesta: Xylitol! Ja jälleen suomalaisissa aiheutti yhtä paljon hämmennystä "Hyvä, hyvää!" korealaisten lausumana, jolloin se on siis pikemminkin "fiba, fibaa!"

Muuttohommia

Sanotaan, että matkailu avartaa. Se pitää todellakin paikkansa, sillä asun tällä hetkellä kauheimmassa kämpässä, jonka oon ikinä nähny, enkä ois Suomessa varmaan suostunut edes astumaan ovesta sisälle. Kämpän löytäminen ei tosiaan ollut aivan niin helppoa kuin meille lupailtiin, ja sitten ku vapaa asunto löytyi, me otettiin se vaikka ihan jäätävä olikin. Reeta lupautui nukkumaan olohuoneessa, ja nyt meillä on tällainen kahden makkarin, olohuoneen, keittiön ja kylppärin käsittävä läävä, jossa on keittiötä ja kylppäriä lukuunottamatta aivan uskomattoman eeppisen hirvittävä ruskea ja pitkäkarvainen kokolattiamatto, jolla ei todellakaan uskalla kävellä ilman flipfloppeja. Tämä mesta on nähnyt kukoistuksen päivänsä joskus kultaisella kuuskytluvulla, eikä tätä oo sen jälkeen ilmeisesti viitsitty juuri rempata. Alla kuva meidän residenssistä.

Ei ihan Hiltoni mut saa kelvata.

Vuokrattiin auto, jotta päästiin vähän vähemmällä lihastyöllä liikkumaan Walmartin ja kämpän väliä. Aamulla polkastiin pyörällä Enterpriselle vuokraamaan päiväksi näpsäkkä Nissan 71 dollarilla. Heti kun päästiin liikkeeseen sisään, totesi poika tiskin takaa, että "Huomenta, joko kyllästyitte polkemaan pyörällä?". Täällä kun ei kulje pyörällä tai kävellen kukaan muu kuin vaihtarit. Auto oli joka tapauksessa hyvä veto, sillä sahattiin tuota kylänraittia eestaas useampaan otteeseen, kun kuskattiin matkalaukut Kaylan luota tänne omaan lukaaliin ja sitten pari autolastillista tavaraa Walmartista koristamaan kaunista kämppäämme. Kloriittihuuruissa hinkattiin kylppäriä siedettävään kuntoon, ja kyllä siitä ihan ok tulikin loppujen lopuksi. Jotenki sopeutumisessa auttaa huomattavasti ajatus siitä, että on ite tehnyt kaiken voitavan ja tietää mitä ja miten täällä on siivottu. Täällä oli jopa pyykinpesukone ja kuivausrumpu valmiina, ja parin kloriittipesun jälkeen pistin sinne testiin pari fleecepeittoa ja ihan Aloha Splashin tuoksuisia pyykkejä tuli! Eipä tässä kämpässä muuten mitään järin sietämätöntä oliskaan, jos tuota karseaa kokolattiamattoa ei olis. En voi ymmärtää, mitä tän asunnon alunperin sisustaneella on liikkunu päässään lattiamateriaaleja valitessa... Ostettiin jokaiselle omat matot, jotka laittaa ton ruskean hirvityksen päälle :D Ao. kuvissa näkyy Reeta lempipuuhassaan sekä mun koti ja tuo paljon puhuttu matto.

Retu hinkkaa.

Askeettista!

Haettiin kv-toimiston ullakolta jotain hyödyllistä roinaa tänne asuntoon, esimerkiksi tyynyt otettiin sieltä kaikille ja pesastiin ne pesukoneessa, vaikka olivatkin jo alunperin ihan siedettävässä kunnossa. Otettiin sieltä myös yksi lamppu ja jotain keittiövälineitä sekä imuri. Periaate oli se, että saa ottaa yhden ison tavaran, tai keskikokoisen ja muovikassillisen kaikkea pientä, tai sitten kaksi muovikassillista pientä tavaraa per nenä. Haettiin myös kampuspastori Donilta mikro ja muutama muki, jotta ei tarvinnut niin paljon ostaa uutta tavaraa tänne. Kayla, eli tyttö jonka luona asustin kaksi ensimmäistä yötä, on ollut aivan korvaamaton apu. Varsinkin eilen se jeesasi asunnonhaussa ja soitteli eri paikkoihin meidän puolesta ja kuskasi meitä ympäriinsä. Oltais varmaan nyt jossain motellissa syömässä Big Maciä itku silmässä ilman Kaylan apua. Tarjotaan kyllä sille suomalainen päivällinen tässä joku päivä kunhan ollaan kunnolla asetuttu taloksi (ja mielellään hankittu jonkinlainen pöytä, jolta tarjoilla päivällistä).

Sivumennen sanoen, Vaasan veden kloorinen sivumaku sai aivan uudet mittasuhteet tästä Kansasin kraanavedestä. Tuota kun juo niin maistuu siltä, että ois suoraan jostain uima-altaasta vettä hörpännyt. Pakon edessä menee, mutta kyllä silti kannan mieluummin vesitonkkia kaupasta.

Tykkään tosi paljon siitä, miten täällä tuntemattomat ihmiset on vuorovaikutuksessa keskenään. Tänään liikennevaloissa joku mies alkoi päivitellä mulle sitä, kuinka ennen kaikissa risteyksissä oli nappi josta painaa, että valo vaihtuu, mutta nykyään niitä ei jostan syystä ole. Kaupassa taas eräs tyttö jutteli äitilleen ja huomasi, että katson sitä, jolloin se totesi mulle, että tykkää mun tukasta. Ja sitten kun täällä huhkittiin siniset muovihanskat käsissä kaiken saastan irroittamiseksi, tuli vastapäisestä asunnosta nainen toivottamaan meidät tervetulleeksi naapurustoon, ja aikoi jatkossa kantaa meille kaikki leipomansa cookiesit sun muut banana breadit, koska ei kuulemma ite voi niitä syödä.

Eilen saatiin myös opiskelijakortit, joilla pääsee kuntosalille, mutta vielä ei sinne olla ehditty. Huominenkin mahtanee mennä siivouksen parissa, vaikka se kyllä käykin ihan treenistä.

Aika kalliita puhelinliittymiä täällä. Mä otin tänään AT&T:ltä Unlimited prepaidin, jossa on siis rajoittamaton määrä puheluita, tekstareita ja dataa. Datayhteys toimii johonkin siirtorajaan asti 4G nopeudella ja sit loput jollain heikommalla, mutta ei mun Lumia ole ees 4G niin samapa tuo. Hyvin toimii joka tapauksessa. On kuitenkin aika kallista, kun 50 dollaria kuussa - tosin ois se kyllä tuollainen liittymä Suomessakin varmaan sitä luokkaa. Mutta ei ollu järin paljon vaihtoehtoja liittymissä näissä puhelimettomissa vaihtoehdoissa. Sitten jos ois ottanu kytkyllä puhelimen kahdeksi vuodeksi, ois saanut mulle juuri sopivan liittymän 30 dollarilla, jossa ois ollu rajoittamattomasti dataa, tekstareita ja 100 min/kk puheluita. Voin skypettää ja whatsappailla puhelimella niinku normisti soittais tai lähettäis viestejä ku on netti, se on tosi jees.

Pankkikorttien kanssa on ollu vähän saikkausta lähinnä Walmartissa, mutta tänään sitten selvis, että normi Electron tai kuten mulla Mastercardin Electronic debit-kortti toimii kyllä hyvin, kun käskee vaan myyjän painaa creditille eikä debitille. Jostain syystä se pitää ottaa credittinä vaikkei mulla siinä samassa kortissa luottokorttia olekaan. Eikä tota luottokorttia oikeestaan muualla tarviikaan ku autoa vuokratessa, sillon ei debit kelpaa, vain credit tai käteinen.

Nyt voisi varmaan koittaa, josko tulis uni silmään tänä yönä. Äsken tuli pieni välikohtaus ku Reetan vaatteiden seassa pomppi heinäsirkka, ja yritettiin sitä sieltä metsästää. En voi olla ajattelematta, että jotain hiton torakoita tässä kokolattiamatossa on pakko asustella. Myös noi ilmastointikanavien ulostulot on aika järkyttävän näköisiä ja ajateltiinki, että vois käydä sanomassa sinne kiinteistövälitykseen, että jos laittaisivat niihin kunnolliset hyönteisverkot, kun entisen on aika huonossa kunnossa. Pysyis sirkat ulkona eikä täällä meidän kavereina.

Ties mitä mörköjä tuolla asuu...

Täältä ei muuten mistään löydy pyykkitelineitä. Jengi kai kuivaa aina pyykkinsä kuivausrummussa. Juustohöylät on myös jotain aivan ihmeellisiä lankaviritelmiä, mistä muistinkin lukeneeni jostain vanhasta vaihtoblogista siinä vaiheessa, kun niitä Walmartissa kummasteltiin.

Ps. Kukapa ei haluaisi tekoripsiä bemariinsa?

Matka ja perillä

Vaikka en ookaan lentopelkoinen, silti musta on aina yhtä kiva, kun lentokone on taas kerran turvallisesti maassa. Menomatka sujui yllättävän hyvin, olin varautunut takaiskuihin, mutta niitä ei tullut. Kymppikerhon sijaan liityin purjokerhoon Reykjavikin lentokentällä, kun iski aivan järkyttävä migreeni jossain Norjan yllä. Kylmä hiki virtasi laskeutumisen aikana, ja lentokentällä suuntasinkin sitten suoraan vessaan oksentamaan. Vissiin stressi ja jännitys helpotti siinä vaiheessa, koska edes lääke ei meinannu auttaa (ja kyllä äiti, otin lääkkeen tarpeeksi ajoissa...).

Yö vietettiin JFK:lla, jossa punkkailtiin nelosterminaalissa ostoskerroksessa. Ite väsäsin kolmesta pehmeästä tuolista pedin itselle, ja ehdinki nukkua jotain nelisen tuntia kohtuullisen hyvin. Lennot meillä oli seiskaterminaalista, mutta se ei ollut auki koko yötä. Ainut paikka siis missä pysty olemaan koko yön oli ilmeisesti se terminaali 4. Siellä oli myös pehmeitä penkkejä ilman käsinojia, joilla oli muutakin jengiä nukkumassa.

Matkalla ei juuri muuta nähnyt kuin lentokenttiä, mutta mitä etelämmäksi tultiin, sitä ystävällisemmiksi ja avoimemmiksi ihmiset muuttui ja lämpötila nousi.

Eilen tänne tullessa ei voinu käsittää, miten täällä selviää hengissä. 46 astetta lämmintä Joplinissa. Tänään ei oo ihan niin kuuma. Nyt on kämpän etsintä käynnissä, ei suju läheskään niin hyvin kuin meille lupailtiin. Pyörät saatiin hankittua oikein symppikseltä kampuspastorilta. Aika antiikkisia mutta ajaa asiansa. Toivon mukaan sais nyt nuo asunnot, 3 makkarin kämpät on jo menny, ja melkein kaikissa paikoissa pitäs sitoutua vuodeksi. Nyt mennään katsomaan paria 2 makkarin kämppää joista maksettas minä, Reeta ja Mihku kolmestaan vuokrat siihen asti, että sais jonkun neljännen maksamaan yhestä huoneesta. Eniten ärsyttää, että meille oikein painottettiin kuinka kannattaa hankkia kämppä vasta paikan päältä ja että täältä kyllä löytyy asuntoja! Yhdestä paikasta ois kans saatu kaksi 2 makuuhuoneen kämppää mutta vasta 18.8., eli yli viikko pitäs olla täällä muiden nurkissa. Mutta toivottavasti nyt tärppää näiden kahen kämpän kans!