San Francisco

San Francisco on ihan paras. Täällä on vain 800 000 asukasta, ja sen huomaa: kaikki jutut on lähes kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Me tultiin tänne jouluaattona, ja tänään tapaninpäivänä matka jatkuu kohti Nykiä. Jouluaattona meidän oli tarkoitus mennä jouluillalliselle ranskalaisten kanssa, mutta homma meni lopulta siihen, että käytiin Jack in the Boxissa hamppariaterialla ja tultiin sitten hostellille viettämään iltaa. Oli tarkoitus mennä johonkin klubille, mutta eihän me yhtään ajateltu ettei amerikkalaiset olis niin juoppoa kansaa kuin suomalaiset, ja että kaikki baarit ois kiinni jouluna! Itekin olin kolmen eri taksin kyydissä, kun yritettiin etsiä yökerhoa. Lopulta nieltiin pettymys ja palattiin hostellin oleskeluhuoneeseen. Oli ihan hauska ilta silti!

Joulupäivänä lähdettiin sateisesta kelistä huolimatta tsekkaamaan Golden Gate. Ajeltiin sinne taksilla kun laiskoja oltiin, mutta lähtiessä ei meinannu millään tulla ainuttakaan vapaata taksia kohdalle! Olin aivan jäässä hostellille päästessä, sai aika kauan seisoa kuumassa suihkussa ennen kuin varpaisiin palasi tunto. Mikähän siinä on, että aina kun me mennään näitä suuria nähtävyyksiä katsomaan on surkea keli!? Ensin Grand Canyon ja sitten tämä. Luonto siellä sillankupeessa oli muuten tosi kaunista! Siellä menee sellainen polku, jota pitkin pääsee alas rantaan. Todella vehreää, oli aivan ihana siellä kuljeksia sateesta huolimatta. Alla muutama valokuva.

Pacific Overlook sillan vieressä

Golden Gate

Illalla oltiin vielä sen verran voipuneita edellisillan riennoista, että istuttiin hostellilla datailemassa. Erityisesti Ninalla meinas San Franin yöelämän väliinjäänti harmittaa, mutta sittenpä selvisi ettei kaupungin paras klubi ollut edes auki joulupäivänä - saatiin siis jäädä hyvillä mielin hostellille. Ja hyvä olikin, että saatiin viime yönä kunnon yöunet, koska ensi yö menee lentäessä. Ite ainakin oisin ihan kuollut huomenna Nykissä jos ei viime yönäkään ois kunnon unia saanut. Illalla hostelli tarjosi ilmaisen joulupäivällisen kalkkunoineen päivineen. Kyllä siinä ihan mahansa sai täyteen, vaikka seisten sai tilanpuutteen vuoksi syödä.

Tänään kierreltiin kävellen ympäri Friscoa, ensin Union Squarelta Chinatowniin (josta ostin maailman söpöimmän sateenvarjon!!) ja sieltä Coit Toweriin katsastamaan kaupunkinäkymä lintuperspektiivistä. Towerista laskeuduttiin portaikkoja pitkin satama-alueelle, jossa oli kaiken maailman pikkukauppoja ja muuta nähtävää. Siellä on myös paikka, jossa merileijonayhdyskunta majailee. Hyi kun ne haisi pahalle! Satamasta hypättiin myös veneeseen, joka ajelutti kymmenellä dollarilla per naama meidän Alcatrazin ympäri. Maihin saarelle ei sillä ajelulla päässyt, mutta ihan kiva oli siitä lähietäisyydeltä nähdä tuo kuuluisa vankila. Nää halvemmat paatit lähti Fisherman's Wharf -nimiseltä alueelta Pier 39 -kauppakeskittymän läheisyydestä. Siellä on myös se virallinen matkanjärjestäjä, jonka reissulla pääsee tutustumaan vankilaan ihan kunnolla, mutta ne matkat on sitten vähän tyyriimpiä. Pitää muuten tässä välissä kehua mun uutta kameraa: zoom on sen verran hyvä, että satamalaiturilta zoomattuna näin ihan selvästi ihmiset kävelemässä vankilan pihalla, paljaalla silmällä ei erottunut yhtään mitään!

Portaat Coit Towerilta kohti Pieriä

Matkalla satamaan

Ne on saippuaa!!

San Francisco

Alcatraz - the Rock

Nyt lähdetään etsimään sushiravintolaa, jonka jälkeen pitänee alkaa jo suunnitella siirtymistä lentokentälle. Lento lähtee 00:35 ja on aikaeron jälkeen perillä noin klo 11 aamulla. Huomenna ois tarkoitus lähteä Nykissä tsekkaamaan joulualet, ja mahdollisesti ostaa uus lumilauta ja sykemittari. NYC-Hki -lennolle saa tsekata kaksi matkalaukkua, joten on tilaa ostaa kamaa jos halavalla saa.

Los Angeles

22.12.2012
Tätä postausta kirjoittelen Enkelten kaupungissa. Asutaan Hermosa Beachilla Surf City -hostellissa, joka on perushyvä hostelli, ei tosin järkkää oikein mitään aktiviteetteja. Mutta hyvä sijainti. 

Hostellin sisäänkäynti alakerran baarien lomassa

Torstaina käytiin Six Flags Magic Mountain -huvipuistossa, oli ihan huippua. Siellä on teemana vuoristoradat, ja niitähän sitten riitti. Paras kaikista oli X2, ja pelottavin sellanen Lintsin Raketin tyyppinen Drop of Doom, joka nousee hullun korkealle (120m) ja sitten vapaapudotuksella alas. Minä olin jo ihan paniikissa siinä, kun se meni ihan sairaan korkeelle ja hitaasti ylös! Nousu oli sata kertaa pahempi ku lasku. Tuon jälkeen piti vielä uskaltautua Superman: Escape from Kryptoniin, jossa se vaunu ampaisi korkeuksiin niin, että lähdössä oli selkä menosuuntaan ja siellä ylhäällä katsottiin suoraan alaspäin, jonka jälkeen vapaapudotus alas. Näytti aivan kauhealta, mutta ei lopulta ollut yhtään paha kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Alla videopätkää eka X2 ja sitten Superman. 

Palellutin itseni tuolla huvipuistossa, katottiin aamulla säätiedotusta että 18 astetta pitäs olla lämmintä, ja otin vaan pitkähihaisen ja jätin takin autoon. Koko päivän olin ihan jäässä, ja eilen sitten kamala flunssa. Viime yönä nukuin 12 tuntia ja tänään 2,5 tunnin päikkärit... Nina  on kans sairaana.

23.12.2012
Eilen pyöriskeltiin Hollywoodissa ja Beverly Hillsissä. Ihan siistejä paikkoja, vaikkakin meillä meni suurin osa ajasta autoiluun. Täällä on tosiaan tuo liikenne aivan käsittämättömän ruuhkaista! Yhteensä 11 tunnista oltiin varmaan 6-7 tuntia autossa. Hollywood ja Beverly Hills oli molemmat aika lailla sitä mitä oletinkin, Beverly Hills kunnon rich bitch -aluetta ja Hollywood hyvin kaupallista. Käytiin pyörähtään Griffithin observatoriollakin ottamassa kuvia kuuluisasta Hollywood-kyltistä sekä tutustumassa itse observatorioon, joka oli tosi mielenkiintoinen. Oisin voinu siellä enemmänkin aikaa viettää, mutta aikataulu ei antanut periksi :(

Griffith observatoriolta, yhtä iloisena ku aina (mulla on lempinimi Minna the Mad, ku en koskaan hymyile)

Losin reissuporukka

Observatorion heiluri, joka ei liiku maan pyörimisliikkeen mukana, vaan pysyy magneettien avulla paikallaan heiluen koko ajan ja kaataen tuollasia kieliä joka kymmenes minuutti sitä mukaa kun maa sen alla pyörii.

Beverly Hills

Hollywood

Illalla käytiin tässä Hermosa Beachilla yhessä irkkupubissa Hennessey's Tavernissa ja paikallisessa yökerhossa Baja Sharkeezissa, joka muistutti itse asiassa aika paljon suomalaisia kapakoita. Pieni tanssilattia ja pöytiä joiden ääressä istua. Ite olin sen verran väsynyt flunssan takia, että lähdin jo kahdentoista jälkeen yläkertaan hostellille.

Tänään aatonaattona vuokrattiin hostellilta pyörät ja ajeltiin 15km tuonne Venice Beachille, joka on sellainen vähän hipimpi ranta täällä Losissa. Matka meni yllättävän joutuin rantatietä ajellessa. Meillä oli oikein sellaset chopper-pyörät paksuine renkaineen ja leveine ohjaustankoineen. Lähdettiin liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen, joten meillä ei jäänyt hirveästi aikaa hengailla Venicellä, kun piti lähteä takaisin ennen pimeää. Jos joskus tuun takaisin Losiin, harkitsisin vakavasti majoituksen hommaamista tuolta Venicestä. Ehdittiin siinä parit katuesitykset katsoa, siellä mm. pari poikaa soitteli sankoilla ja sähköviululla kaikkia hittibiisejä ja joululauluja, alla video.

Kotimatkalla saatiin katsella kuinka aurinko laski Tyynenmeren yllä. Kyllä siinä taas sai miettiä, että on sitä hienoja paikkoja nähnyt näiden kuluneiden kuukausien aikana!

Aurinko laskee Tyynenmeren taa El Segundo Beachilla

Huomenna matka jatkuu San Franciscoon, jossa jouluaattoa vietetään kera ranskalaisten ystävien, jotka jatkoivat matkaa Losista Friscoon jo perjantaina. Tarkoitus ois mennä yhdessä safkaamaan jonnekin ja sen jälkeen jatkaa iltaa jossakin muualla. Joulufiilistä täällä palmujen keskellä ei kyllä ainakaan vielä ole saanut kehiteltyä, mutta eiköhän se siitä kun iskee tonttulakin päähän!

PS. Kalifornialainen vastine perinteiselle pulkkamäelle:

PPS. Losin kraanavesi ei maistu yhtään kloorille! Hooray!

Las Vegas

Siinä meni kolme yötä Las Vegasissa. Hyvinhän se reissu meni: ensin Henna heräs aamulla tuntia ennen sen lennon lähtemistä ja lähti pää kolmantena jalkana lentokentälle, ja sitten viimeisenä iltana multa hävis lompakko. Tällä hetkellä toimin siis kavereilta saatavien käteisvarojen voimin, ja näin se taitaa mennä loppureissun  ajan.

Vegas oli aika lailla sellainen, miksi olin sen kuvitellutkin. Siellä, kuten tähän mennessä kaikissa muissakin paikoissa Jenkkilässä, huomas sen, että ei ne kaupungit oo kovinkaan kummoisia. Likaista, ränsistynyttä, ja se tietty osa, joka on hohdokasta. Telkkarissa ei vaan koskaan näytetä sitä toista, arkista puolta. Yövyttiin hostel Catissa, oli ihan ok hostelli, tosin aika huonot iltamenot. Meillä piti olla kymmenen hengen sekahuoneet, mutta sitten kaks meistä laitettiin privaattihuoneeseen, ja me muutkin mentiin sitten sinne kun kerta kuus sänkyä oli tarjolla. Ei oltais oikeasti saatu vaihtaa, mutta eipä siitä kukaan mitään sanonu.

Vegasissa kannattaa mennä syömään buffetteihin, me mentiin ekana päivänä sunnuntain shamppanjabrunssille Main Street Stationille, maksoi $12 ja olihan siinä apetta. Tiistaina käytiin illallisbuffetissa Golden Nuggetissa, se makso parikymppiä ja ruoka oli vähän enemmän semmosta gourmet-safkaa, sushia ja muuta.

Tsekkailtiin jotain pakollisia turistijuttuja, mm. Bellagion suihkulähteet ja Welcome to fabulous Las Vegas -kyltin.En ollu yhtään tajunnu, että se kyltti on niin kaukana kaikesta. Mentiin bussilla niin pitkälle kuin pääsi, ja siitä piti vielä kävellä noin kilometri ohi viimeistenkin hotellien.

Bellagion suihkulähteet ja pienois-Eiffel

Welcome to Las Vegas!

Grand Canyonin reissu ei menny ihan nappiin. Vuokrattiin auto lentokentältä ja lähdettiin ajelemaan kohti Arizonaa viiden aikaan aamulla. Perille päästyä meitä oli vastassa sankka sumu. Canyonilla ei nähnyt yhtään mitään, se oli jotenkin niin utopistista :D Mua vaan nauratti se tilanteen hullunkurisuus, ajettiin autolla 7 tuntia katsomaan yhtä luonnon suurimmista ihmeistä, eikä nähty siitä mitään. Oli mukava käydä sielä turistikeskuksessa katsomassa joku elokuvapätkä hienosta kanjonista... No, ehkä jonain päivänä palaan katsomaan kanjonia kesäaikaan.

Grand Canyon

Reissuporukka, takana kaunis kanjoni

Eilen saavuttiin Los Angelesiin, ja täällä vielä neljä yötä vietellään. Jouluaattona sitten San Franciscoon joulunviettoon, josta 27.12. viikoksi New Yorkiin.

Final week

Lopputentit ohi! Tänään kävin viimeisen tentin raapustamassa, en tiiä miten meni mutta jospa se arvosana pysyis A:ssa. Eilen sain tietää, että tenttiin sai ottaa kaikkien aiempien tenttien muistiinpanolaputkin mukaan uuden A4:n lisäksi, mutta olin tietysti nakannut ne kaikki roskiin heti tenttien jälkeen. Piti siinä sitten joku yhdeksän kappaletta tuotannon johtamista yhteenvetää parissa tunnissa. Muistiinpanojen taso huononi sitä mukaa ku pääsin kappaleissa eteenpäin :D Mutta eipä niistä loppupeleissä ois varmaan enempää hyötyä ollut kuitenkaan. Aika julmaa, kun opettaja oli viimeiseksi, 4 pisteen arvoiseksi kysymykseksi laittanut, että mikä oli vapaaehtoisena luettavana olleen kirjan nimi... En lukenut, en tiennyt.

Nyt on menossa tuo Geminien meteoriparvi maapallon ohi, ja olinkin eilen illalla kaverin kanssa bongailemassa tähdenlentoja keskellä peltoja mini cooperin kattoluukusta. Oliko vähän mahtavaa! Tosi paljon näky tähdenlentoja, ja kojootit ulvo taustalla. Yks hienoimmista illoista Pittsburgissa. Tänään niitä pitäis näkyä vielä enemmän, eli ei muuta ku baarin jälkeen pitkälleen johonkin ja tuijottelemaan taivaalle. Tai kotimatkallakin ehtii, multa nimittäin varastettiin pyörä tuossa viikko sitten. Ei sinänsä enää suuri menetys tässä vaiheessa, 30 dollaria siitä ois saanut takaisin ku ois palauttanut sen kampuskristityille mutta minkäs teet.

Tänään salilta kotiin päin kävellessäni mietin, että kyllä vähän haikeaksi vetää lähteä täältä, kun tietää, ettei ole tulossa koskaan takaisin. Jenkkeihin varmasti kyllä, mutta Kansasiin tuskinpa. Toisaalta taas ollaan tuumittu yhdessä, että ei täällä ehkä toista lukukautta haluais olla. Koska ihmiset vaihtuu, ja ne tästä paikasta tekee mukavan. Totta kai tulis uusia ihmisiä tilalle, mutta ei se oo enää sama. The Junglekin meni kiinni viime viikonloppuna, eikä kuulemma aukea ensi lukukaudeksi kun omistaja vaihtuu. Mutta musta silti oli kiva olla täällä Kansasissa, pääsi näkemään tätä Amerikkaa vähän syvemmälle kuin jos ois koko viisi kuukautta viettänyt suurkaupungissa.

Yksi asia jäi erityisesti harmittamaan (kuten muiden blogien ja vaihtaripalautteiden perusteella monella muullakin vaihtarilla) oli se, että paikallisiin oli yllättävän vaikea tutustua. No, poikiin ei, mutta tytöistä ei kyllä saanut oikein kavereita ihanaa Johnnaa lukuunottamatta. En tiedä, kai me kolmestaan Ninan ja Reetan kanssa näytetään niin pelottavilta ja nokkavilta ku kipsutellaan paikalle korkkareissa ja pikkumustissa kun muilla on päällä juoksushortsit ja Pitt State -huppari suurin piirtein baarissakin. Kulttuurieroja. Sääli sinänsä, oisin mielelläni ottanut uusia kavereita myös amerikkalaisista tytöistä poikien lisäksi. Saattaa olla siinäkin totuttelemista, että Suomessa kahvilan ja terkkarin täti ei enää muistakaan sua, tai kysele sun kaverilta että mitäs Minnalle kuuluu, kun on taas sitä samaa massaa ;D

Huomenna pääsen katsomaan Hobitti-leffan! Lisäksi agendaan sisältyy tämän kämpän tyhjentäminen kaikesta tavarasta, pitää kuskata tavarat kansainväliseen toimistoon sekä kampuskristityille uusien vaihtareiden hyödynnettäväksi. Sunnuntain vastaisena yönä tulee sitten shuttle hakemaan kohti Kansas Cityn lentokenttää, ja silloin on aika sanoa Pittsburgille hyvästi.

Musiikkiosaston joulukonsertti

Käytiin tuossa Reetan kanssa eilen kuuntelemassa yliopiston musiikkiosaston joulukonserttia kampuksen kappelissa. En ollu aiemmin juurikaan noteerannut koko kappelia, mutta se oli ihanan pieni ja tunnelmallinen! Saatiin aika lailla viimeiset istumapaikat, kappeli oli tupaten täynnä. Ohjelmistossa oli aika paljon Bachia, mikä sinänsä ei ollu kiva kun musta Bach on liian raskassoutuista :D Mutta mukava oli kuunnella silti. Sitten oli pari yhteisjoululaulua, ja joku kelloyhtyeki siellä soitteli kelloja! The Bells of The Balkans tais olla sen ryhmän nimi. Alla on kuva viulu-alttoviulu duetosta, illan paras esitys.

Sinfoniaorkesterin johtaja soitti viululla ja yksi paragualainen poika alttoviululla dueton.

PS. 7 yötä Pittsburgissa.

Haluan hyvää ruokaa!

Oon koko syksyn syöny lähinnä joko kanaa ja salaattia tai lehtipihviä ja salaattia, ja nyt tulee varsinkin kana siinä määrin korvista ulos ettei enää pysty. Tein kerrankin kanasta ihan kastikkeen, että jos se uppoais vähän paremmin mutta ei. Toisaalta en tiiä mitä ajattelin - ei kanakastike ja riisi oo koskaan mitään mun lempiruokia ollukaan :D Nyt toimintasuunnitelmana on, että meen keskiviikkona Walmartiin ja ostan koko loppuviikoksi tortillatarvikkeet (ku niihin ei kyllästy ikinä) sekä ensi viikoksi tarvikkeet kotitekoista pitsaa varten, ja sen jälkeen se onki jo bye bye Pittsburg - ja edessä on kolme viikkoa Subwayta, ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää. No ei vaan nyt ois tarkotus ihan oikeesti kokkailla jotain halpaa safkaa hostelleilla, ettei mee kaikki rahat ulkona syömiseen.

Tää on nyt vissiin sitä kulttuurishokkia, vaikkakin oon kuitenkin syöny aika samanlaista ruokaa kuin Suomessa. Meillä ei vaan oo täällä mitään välineitä eikä ees mausteita laittaa mitään erikoisempaa, niin oon syöny liikaa samaa ruokaa. Yleensä tykkään etsiä kaikkia uusia reseptejä ja testata niitä, mutta täällä ei viiti alkaa yhen kerran takia ostamaan kokonaista maustepurkkia. Ja on siinä sekin, että täällä ei mikään maistu millekään. Tomaatit ei maistu miltään ja ne näyttää vielä yli kahden viikon päästäkin aivan yhtä tuoreilta ku ostopäivänä, kurkku on tosi kallista ja erittäin mautonta. Monet sanoo suomalaisten tomaattien olevan pahoja, mutta ne alkavat olla aika hyviä jenkkitomskujen jälkeen! Leipä ei homehdu vaikka se ois yli viikon kaapissa.

Oon pari kertaa käyny kampuksella Dining Hallissa syömässä, mutta ei sielläkään kovin kummoista ruokaa oo. Ihan hyvä salaattibaari, mutta muuten on sitten hampparia ja ranskiksia, sekä jotain kotiruokaa, joka on aina aika mautonta. Sinänsä oon kyllä ihan tyytyväinen ettei mun oo tarvinnu käydä siellä joka päivä niinku jotkut asuntolassa asuvat. Yoselin eli se yks meksikolainen rafla on paras täällä, pari kertaa oon käyny tuolla yhessä halvassa kinkkilässä Lotuksessa vaikkein kinkistä hirveesti tykkääkään ja sit täällä on myös salaattiravintola Sweet Greens, joka on ihan jees, mutta sielläkin on aina aika lailla samat vermeet tarjolla.

Ja äiti, kun viime viikolla kysyit, mitä ruokia kaipaan Suomesta, niin lisään listalle ruisleivän ja maitorahkan lisäksi lohen. Täällä ei paljon kalaa näy, enkä oo tainnu syödä kalaa kertaakaan koko syksynä! Uunilohta creme bonjour cuisinen kanssa, oijoijoijoi......

Graduation Dinner ja pikkujoulut

Torstaina oli tänä lukukautena valmistuvien valmistujaispäivä, ja kansainvälisten asioiden toimisto järjesti meille tämän lukukauden jälkeen täältä lähteville vaihtareille sekä koko tutkintonsa täällä opiskelleille ja nyt valmistuneille ulkomaalaisille päivällisen. Ite huomasin siinä puoli tuntia ennen päivällistä, että taisin nakata pääsylipun roskiin Miamissa kuittien mukana, mutta oli niillä onneksi nimilistalla ylhäällä kuka on lippunsa noutanu, eli pääsin siis syömään meksikolaista muiden mukana. Sinänsä oli vähän kummallista, että meille tarjoiltiin jotain tortillaa, kun pukukoodi oli formal. Ei kohdannu aivan käsin mussutettava tortilla ja juhlakamppeet! Muuten oli ihan kiva tilaisuus, siinä pari puhetta kuultiin ja taustalla pyöri kuvia kuluneelta lukukaudelta aina alkupäivien orientaatiosta lähtien.

Vaihtarikavereita Paraguaysta, Brasiliasta, Saksasta ja Espanjasta. Kuvan otti Anne-Sofie.

Reetan kanssa poseeraukset ennen päivällistä.

Pikkuhiljaa alkaa tosiaan loppu täällä jo häämöttää, kahden viikon päästä ollaan Kansas Cityn lentokentällä lähdössä kohti Las Vegasia ja kolmen viikon reissua länsirannikolla ja New Yorkissa. Ootan jo innolla tuota reissua, mutta samalla on haikeaa lähteä täältä, koska en varmasti tuu näkemään suurinta osaa näistä ihmisistä täällä enää koskaan. Mutta niin se vaan on, kaikki hauska loppuu aikanaan, toivottavasti ei kuitenkaan tule itkua pitkästä ilosta!

Eilen lauantaina pidettiin myös ne pikkujoulut täällä meillä. Vieraita oli ihan riittämiin, veikkaisin jotain reilua kolmeakymmentä. Pukkikin kävi, ja poliisisetä. Walmartista löytyi aivan oikeita pipareita, ja glögiä tehtiin itse. Kardemumma vaan on täällä niin kallista, ettei raskittu sitä ostaa. Kyllä se silti glögiltä maistui ja osa tykkäs, osa ei. Oltiin alun perin aateltu ostaa ihan joulukuusikin, mutta ne oli niin kalliita, että päädyttiin luovaan ratkaisuun:

Henna taiteili meille kuusen seinälle.

Ensi viikko onkin harvinaisen tyhjä kaikesta, ei oo yhtään tenttiä, ainoastaan kaksi harkkatyön palautusta ensi sunnuntaina, joissa ei juurikaan hommaa ees ole. Ja tätä toiseksi viimeistä viikkoa kutsutaan dead weekiksi. Kai se ois stressaavaa jos ei vaan osais! ;) Viimeisellä viikolla ois neljä tenttiä, mutta yhteen en edes aio mennä koska se ei oo pakollinen ja mulla on jo melkein 100% sen kurssin pisteistä muutenkin, eikä ne kolme muutakaan tenttiä pitäs kovin vaikeita olla. Aionkin mahdollisimman pitkälti pyhittää tämän loppuajan ihmisten kanssa hengailuun ja syksyn aikana koettujen juttujen yhteismuisteloihin! Osan porukasta me nähdään kyllä New Yorkissakin, koska sinne on suuntaamassa muitakin uudeksi vuodeksi.