Final week

Lopputentit ohi! Tänään kävin viimeisen tentin raapustamassa, en tiiä miten meni mutta jospa se arvosana pysyis A:ssa. Eilen sain tietää, että tenttiin sai ottaa kaikkien aiempien tenttien muistiinpanolaputkin mukaan uuden A4:n lisäksi, mutta olin tietysti nakannut ne kaikki roskiin heti tenttien jälkeen. Piti siinä sitten joku yhdeksän kappaletta tuotannon johtamista yhteenvetää parissa tunnissa. Muistiinpanojen taso huononi sitä mukaa ku pääsin kappaleissa eteenpäin :D Mutta eipä niistä loppupeleissä ois varmaan enempää hyötyä ollut kuitenkaan. Aika julmaa, kun opettaja oli viimeiseksi, 4 pisteen arvoiseksi kysymykseksi laittanut, että mikä oli vapaaehtoisena luettavana olleen kirjan nimi... En lukenut, en tiennyt.

Nyt on menossa tuo Geminien meteoriparvi maapallon ohi, ja olinkin eilen illalla kaverin kanssa bongailemassa tähdenlentoja keskellä peltoja mini cooperin kattoluukusta. Oliko vähän mahtavaa! Tosi paljon näky tähdenlentoja, ja kojootit ulvo taustalla. Yks hienoimmista illoista Pittsburgissa. Tänään niitä pitäis näkyä vielä enemmän, eli ei muuta ku baarin jälkeen pitkälleen johonkin ja tuijottelemaan taivaalle. Tai kotimatkallakin ehtii, multa nimittäin varastettiin pyörä tuossa viikko sitten. Ei sinänsä enää suuri menetys tässä vaiheessa, 30 dollaria siitä ois saanut takaisin ku ois palauttanut sen kampuskristityille mutta minkäs teet.

Tänään salilta kotiin päin kävellessäni mietin, että kyllä vähän haikeaksi vetää lähteä täältä, kun tietää, ettei ole tulossa koskaan takaisin. Jenkkeihin varmasti kyllä, mutta Kansasiin tuskinpa. Toisaalta taas ollaan tuumittu yhdessä, että ei täällä ehkä toista lukukautta haluais olla. Koska ihmiset vaihtuu, ja ne tästä paikasta tekee mukavan. Totta kai tulis uusia ihmisiä tilalle, mutta ei se oo enää sama. The Junglekin meni kiinni viime viikonloppuna, eikä kuulemma aukea ensi lukukaudeksi kun omistaja vaihtuu. Mutta musta silti oli kiva olla täällä Kansasissa, pääsi näkemään tätä Amerikkaa vähän syvemmälle kuin jos ois koko viisi kuukautta viettänyt suurkaupungissa.

Yksi asia jäi erityisesti harmittamaan (kuten muiden blogien ja vaihtaripalautteiden perusteella monella muullakin vaihtarilla) oli se, että paikallisiin oli yllättävän vaikea tutustua. No, poikiin ei, mutta tytöistä ei kyllä saanut oikein kavereita ihanaa Johnnaa lukuunottamatta. En tiedä, kai me kolmestaan Ninan ja Reetan kanssa näytetään niin pelottavilta ja nokkavilta ku kipsutellaan paikalle korkkareissa ja pikkumustissa kun muilla on päällä juoksushortsit ja Pitt State -huppari suurin piirtein baarissakin. Kulttuurieroja. Sääli sinänsä, oisin mielelläni ottanut uusia kavereita myös amerikkalaisista tytöistä poikien lisäksi. Saattaa olla siinäkin totuttelemista, että Suomessa kahvilan ja terkkarin täti ei enää muistakaan sua, tai kysele sun kaverilta että mitäs Minnalle kuuluu, kun on taas sitä samaa massaa ;D

Huomenna pääsen katsomaan Hobitti-leffan! Lisäksi agendaan sisältyy tämän kämpän tyhjentäminen kaikesta tavarasta, pitää kuskata tavarat kansainväliseen toimistoon sekä kampuskristityille uusien vaihtareiden hyödynnettäväksi. Sunnuntain vastaisena yönä tulee sitten shuttle hakemaan kohti Kansas Cityn lentokenttää, ja silloin on aika sanoa Pittsburgille hyvästi.