Thanksgiving Floridassa

Thanksgiving break menikin rattoisasti viiden päivän lomalla Miami Beachilla. Reetan ja Mihkun kanssa mentiin tiistai-iltana mun Pitt Palin Kimberlyn kyydillä Kansas Cityn lentokentälle ja oltiin siellä yö, koska lento lähti aamulla aikasin. Nina tuli Joplinin kautta Miamiin keskiviikkoiltana. Hostelli oli nimeltään Bikini Hostel ja oli tosi hyvä, siistit huoneet ja ulkona poreamme, uima-allas, bilispöytä ja muuta kivaa. Bilispöytä tosin oli kokenut aika kovia vesisateessa, pallot ei tuntunu noudattavan mitään fysiikan lakeja liikkeissään. Meillä oli 4 hengen yksityishuone omalla keittiöllä ja kylppärillä, maksoi jotain 20 dollaria yö. Tuolla South Beachilla kulki paikallisbussi, joka maksoi vaan 25 senttiä, ja se lähti aivan hostellin edestä. Sillä oli kätevä kurvata biitsille, vaikka eipä se taksikaan paljon maksanut, ja kävelläkin saattoi vartissa.

Hostellihuoneesta

Hostellihuoneesta

Espoolainen Mikko on katusoittajana Miamissa ja lauleskeli meille hostellilla. Vieressä palju :)

South Beach, Miami Beach

Torstaina oli Thanksgiving, jolloin me vuokrattiin auto minä, Reeta, Nina, Mihku ja kyproslainen Sami ja ajeltiin USAn eteläisimpään paikkaan Florida Keyseille, joka on saariryhmä siinä Floridan alapuolella. Siellä oli kyllä nättiä, tosin mennessä tuntui tuuli niin kylmältä, että epäilytti josko tuota rannalle tarkenisi ollenkaan. Key West oli niistä saarista eteläisin ja suurin. Siellä käytiin biitsillä ja kattelemassa katutaiteilijoita keskustassa, ja lisäksi tuolta saarelta löytyy US highway 1:n 0 mile kyltti. Täällä kun on siis teiden varressa sellaisia vihreitä kylttejä, jotka ilmoittaa montako mailia on tien alusta, ja tuo tie 1 alkaa Key Westistä. Suosittelen kyllä käymään mutkan tuolla Key Westissä jos Floridaan joskus eksyy!

Smather's Beach, Key West

Ostettiin ruokaa, mutta lokit hyökkäs kimppuun ja söi mun hampparin. Lisäksi sattui hassu tilanne tuossa kojulla, kun yhtäkkiä käveli yks eteläkorealainen vaihtarikaveri Pittsburgista vastaan. Pieni maailma taas.

US 1

Auringonlasku Key Westin satamassa

Pe-su biletettiin hostelliporukan kanssa. Ostettiin liput baareihin hostellin kautta samalla tavalla ku Meksikossa, ja varsinkin lauantain Steve Aokin keikalle se kannatti, koska me maksettiin lipuista 30 dollaria ja ovelta ne ois ollu 50-60 dollaria. Oli ihan uskomattoman mahtava keikka, klubi oli ahdettu täyteen mutta olihan siellä tunnelmaa! Vieläkin hymyilyttää, kun miettii niitä bileitä. Oli muuten törkeän kallista baareissa, oluesta ois saanu pulittaa 15 dollaria, joten enpä raskinu sitten koskaan edes tilata mitään. Toisaalta, tuo nyt oli vielä sieltä halvimmasta päästä, koska joillain parhaimmilla klubeilla bisse ois kuulemma ollu 25 dollaria. Miamissa on yksi USAn kuuluisimmista yökerhoista, LIV, mutta sinne ois ollu niin kallis sisään ettei kyllä kiinnostanu siitä maksaa vaikka siellä muutaman julkkiksen oiski voinu bongata.

Perjantaina oli Black Friday, joka siis tarkoittaa sitä, että kaupat aukeaa jo heti yöllä yhden aikaan, ja pitäisi olla hyviä alennuksia. Ostettiin Reetan kanssa molemmat kamera, mutta vaatteissa oli kyllä vielä surkeammat alet kuin Oulussa korttelihaipakassa... Täällä tota Black Fridayta on vaan kaikki meille hypettäny kuinka sillon on parhaimmat alennukset koko vuonna, mutta ihan täyttä palturia! Sillon syyskuussa kun oltiin Labor Dayna Kansas Cityssä, oli sillonkin huomattavasti paremmat alennukset joka paikassa. Kuka hullu sitä juuri joulusesongin alkuun pistäisi muka hyvät alennukset?! Kamerassa säästin kyllä 150 euroa, jos vertaa että oisin Gigantista sen ostanut. Vaatteita en ostanu mitään, mutta eipä niitä oikein kärsi ostaakaan ku ei niitä mahu enää matkalaukussa Suomeen enempää.

Tällä hetkellä oon Detroitin lentokentällä, me lennettiin tänne Fort Lauderdalen kentältä Miamin läheltä, mutta myöhästyttiin jatkolennolta ja nyt odotellaan lentoa Minneapoliksen kautta Kansas Cityyn. Meidän piti olla jo yhdeltä perillä Kansas Cityssä, mutta näillä lennoilla ollaan vasta seitsemältä. Sinänsä ihan ok, että nyt päästään business -luokassa ja saatiin ruokaliput tänne kentälle nii ei tartte nälkääkään nähdä. Ja yks intialainen on tulossa sitten samaan aikaan KC:sta Pittsburgiin, joten saadaan vuokra-auton hintakin vähän alemmas per naama - tosin joudutaan oottamaan sitä puoli kymmeneen asti Kansas Cityn kentällä...

Karu todellisuus iski tänään heti kunnolla vasten kasvoja, kun harkkatyöryhmäläinen tuotannonohjauksen kurssilla ei antanut kuulua itsestään mitään eikä meidän ryhmä ole palauttanut harjoitustyötä vielä, vaikka ois aamulla pitäny palauttaa. Tein kyllä oman osani viime viikolla, mutta täällä on jotenki tämä ryhmätöidenteko niin vaikeaa, kun kukaan ei koskaan ota vastuuta ja ite joutuu aina kaiken järkkäämään jos haluaa saada jotain tehdyksi. Niin nyt kun olin sitten melkein viikon tässä poissa, ei sillä välin oo tapahtunu mitään vaikka ajattelin että kyllä ne nyt saa oman osansa tehtyä...

Makuja Suomesta

Leivottiin perjantain Tastes and Sounds -tapahtumaan karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Onneksi oli mummun opit muistissa piirakoiden rypytyksessä, tuli oikein nättejä. Korvapuusteja tehdessä aiheutettiin parikin palohälytystä, mutta ite pullista tuli kyllä syötäviä. Sara oli fiksuna tyttönä ottanu mukaan kardemummaa Suomesta, niin saatiin ihan makua pulliin. Kaulinta meillä ei ollu, mutta käytettiin viinipulloa. Veikkaan ettei nuo kovin monen mielestä edes hyvälle maistunu, ku suomalainen ruoka on aika mautonta kaikkeen muuhun verrattuna...

Mihku ja Henna tekemässä karjalanpiirakoita

Tarjottavat

Oli hyvää!

Diwali, keilausta ja PORTUGALI

Tällä päivityksellä ei ole osittain tekemistä tämän Amerikan vaihdon kanssa, mutta kuitenkin: pääsin Portugalin Portoon vaihtoon kevätlukukaudeksi 2013! Jee! Tieto tuli mulle varsin epävirallista reittiä Facebookin kautta mutta sen verran luotettavalta taholta, että uskalsin jo lennot varata. Tosiaan, oon pariin otteeseen sinne Portoon sähköpostia kirjotellut ja sieltä on vastannut mulle suomalainen poika, joka on harjoittelijana niiden kansainvälisten asioiden toimistossa. Tää sama heebo oli sitten kommentoinut yhden mun tutun statuspäivitystä Facebookissa, ja se pisti mulle viestiä kun näki että kommentoin sitä samaa päivitystä. Learning agreement oli hyväksytty ja vielä jonkun jampan allekirjoitus tarvittiin mun vaihtohakemukseen ennen kun pystyvät virallisen tiedon mulle lähettämään.

Porto on tuo pieni punainen läiskä tuolla pohjoisessa. Kuva Wikipediasta.

Oon hakenut myös EILC-kielikurssille, joka on siellä Portossa ennen koulunalkua, mutta siitä ei vielä mitään varmistusta ole tullut. Varasin nyt kuitenkin lennot niin, että ehdin sinne kurssille jos sinne pääsen. Lento Helsingistä Portoon ois 27.1. ja takaisin Suomeen tuun 1.8. Siinä on kahen viikon lomailuaika koulun loppumisen jälkeen, viimeinen tenttipäivä on 17.7. 228 euroa maksoin menopaluulennoista. Ois saanu alle kahden sadan, mutta paluulento ois kestänyt 17 tuntia, joten ei paljon kiinnostanut. Nyt on kohtuulliset vaihdon Frankfurtissa, meno 6h ja tulo 9h.

Huvittavaa muuten, että tuonne Portoon Erasmus-apuraha on 1200 euroa, 100 euroa enemmän kuin tänne Jenkkilään. Käytännössä tuolla apurahalla pystyn melkein kattamaan sekä lennot että asumisen koko vaihdon ajalle, kun taas tänne Jenkkilään ei apuraha riittänyt edes lentolippuihin. Mutta Erasmus on EU-laajuinen projekti, mikä ehkä vaikuttaa apurahojen suuruuteen... Enkä valita, paitsi ehkä vähän Jenkkivaihdon pienestä apurahasta!

Sitten takaisin nykyhetkeen. Viime viikolla käytiin yhtenä iltana keilaamassa, ja häviäjätiimille lankesi kokkausvuoro. Sunnuntaina sitten tehtiin kanafajitaksia yhden Robertin kämpillä, oli hyvää! Ite en kyllä kuulunut kokkaajiin, mutta  tulipa siinä auteltua kumminkin sekä mulla että Reetalla. Tiskivuoro sen sijaan lankesi omallekin kohdalle, kun olin häviäjäjoukkueessa toisella kierroksella.

Lauantaina oli Diwali, hindujen valon juhla, jonka intialaisten opiskelijoiden järjestö järjesti. Liput maksoi 12 dollaria, ja sillä hinnalla olin itse asiassa odottanut vähän enemmän. Aluksi siinä oli tunnin ajan tanssi-, laulu- ja soittoesityksiä, mutta niiden taso oli vähän mitä oli. Lisäksi siellä salissa ihmiset hälisi hirveästi ja siellä oli jostain syystä kaikki valot päällä, niin ei oikein päässyt virittäytymään tunnelmaan. Ehkä ne valot oli siksi, kun oli kerta valon juhla, höhö. Hintaan kuului myös ruoka, joka oli kyllä sairaan hyvää, mutta sitä jouduttiin odottamaan 1,5 tuntia koska ruokaa kuskannut kuorma-auto oli törmännyt matkalla johonkin peuraan tms. Onneksi en ollut nälkäinen etukäteen, nälkä ehti tulla vasta siinä odotellessa. Täälläkin jo porukka tietää kuinka äkäinen musta tulee nälkäisenä! Lisäksi ilotulitus oli peruttu tuulisen sään vuoksi. Joku heebo pisti justiinsa haastattelun mulle sähköpostiin tosta Diwalista, se tulee yliopiston lehteen. Siinä kerron totta kai kuinka kiva juhla oli ;D

Suttuinen kuva Diwalista

Huomenna ois tarkoitus käydä kattoon Bondin Jameksen seikkailuja, ku pääsee viidellä dollarilla leffaan. Samaan aikaan on kyllä kamarimusiikkikonsertti, pitää nyt kattoa kumman puoleen sitä lopulta kallistuu. Leffaan toki pääsee muulloinkin, mutta pihinä haluaisin säästää ne 2,5 dollaria, jotka säästäis jos huomenna menis. Sillähän saa jo yhen bissen! ;)

PS. Nice-to-know -vinkkejä tuleville USAn vaihdokeille: jos mielit käyttää roll on -dödöä, ota niitä varasto mukaan Suomesta. Täällä ne käyttää niitä sticksejä ja ainaki omasta mielestä ne on niiiiin huonoja. Kuinka iloinen olinkaan, kun Meksikossa oli vanhaa kunnon "no white marks"-Rexonaa <3 Lisäksi, jos et halua aina ostaa juustoa siivuina, tuo juustohöylä Suomesta. Täällä ei ihan oikeesti oo, paitsi jotain tosi kummallisia lankaviritelmiä. Mää oon ostanu Swiss cheeseä (emmental) siivuina vaikka onkin pirun kallista, tai sitten sulatejuustosiivuja, ne vaan tulee jo korvista ulos.

Muu maa mustikka

Leivottiin Reetan kanssa tänään mustikkapiirakkaa, ja oli muuten kokoa mustikoilla... Nyt voi valehtelematta sanoa, että peukalonpään kokoisia! Liekö pensasmustikoita, tai sitten mitä pelottavampia aineita täynnä. Mutta piirakka oli hyvää, vietiin vähän naapurillekin.

Mansikan kokoisia mustikoita!

Illan päälle käytiin hengailemassa kampuksen Student Centerin alakerrassa olevassa kahviossa U Clubissa, siellä oli karaokeilta. Ei olla siellä aiemmin aikaa vietettykään muuten kuin kahvilla ja hierontatuolihuoneessa, mutta nyt pelailtiin bilistä ja pingistä ja laulaa luikauttivatkin pojat siinä aikansa kuluksi. Täällä on kivoja nää kaikki tällaiset tapahtumat ku aina on ilmasta ruokaa tarjolla, nyt oli tacolastuja, salsaa, guacamolea, cookieseja ja kaikkia muitakin naksuja. Kerran kuussa näytetään joku leffa yhdessä auditoriossa, ja siellä on aina kans naksut valmiina poppareista alkaen.

Joud ja Janis vetää.

Jotenkin hauska tajuta, että ite kun on Oulun yliopistolla ehkä vähän huvittuneesti hymähdellyt niille vaihtarilaumoille, jotka siellä vielä ilta-aikaankin palloilee, niin nyt on ite yks niistä kampuksella pyörivistä vaihtareista. Mutta ei täällä oikeestikaan ole hirveesti muita paikkoja missä olla, ellei sitten baariin mene, ja siksipä me baareissa ollaan niin paljon juostuki. Tosin meillä nyt voi olla, mutta kun ei meillä oo täällä mitään aktiviteetteja niin ite ainakin haluan mieluummin mennä muualle. Harmi vaan, että toi U Clubikin normaalisti menee kiinni jo ysiltä, nyt oli kymppiin auki ton karaokehomman takia.

Kyselin tässä tänään Facebookissa, josko porukka ois kiinnostunutta tekemään päiväreissun johonkin suhteellisen lähelle ennen koulun loppumista. Itellä kiinnostas nähä tätä Kansasia vähän lisää, ku ei oo täällä tullu juuri missään käytyä ja kai sitä pitäs jotain tästäkin kolkasta tietää kun täällä neljä kuukautta on kohta viettänyt. Kolmen tunnin ajomatkan päässä ois reilun 300 000 asukkaan Wichita, se on Kansasin isoin kaupunki, siellä vois vaikka käydä jos ei muuta keksi. Yks poika haluais lähteä Memphisiin Elviksen mestoille, mutta sinne menee jo yli kuusi tuntia, eli ei ihan päiväreissuna kyllä kehtaa. Saa nyt nähä, mille sitä aletaan vai aletaanko millekään millonkaan.

Pikkujoulusuunnitelmia

Leo lohkaisi osuvasti: "Irakissa on synti harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita, syödä sikaa ja juoda viinaa. Suomessa sitä kutsutaan firman pikkujouluksi!"

Saatiinpa tuossa viime viikolla sellainen idea, että järjestetään suomalaiset pikkujoulut muiden ihmeteltäväksi ennen kuin koulut loppuu. Nämä kekkerit järkkäillään ihan koko suomalaisporukan voimin. Haaveiltiin jo Mihkun kanssa, että rakennettais sauna tohon meidän autokatokseen, mutta saattas naapurit hälyttää virkavaltaa paikalle jos kovin alettais nuotiota siinä poltella. Toisena ajatuksena tuli sitten mieleen paljun hankkiminen, koska se on ainakin opiskelijapiireissä varsin yleinen kapistus juhlien jatkoilla, mutta ei täältä tunnu voivan vuokrata paljua mistään. Löytyy kyllä uima-altaita sun muita myyviä liikkeitä, mutta ei ne mitään vuokralle anna.

Pipareita saa Ron'sista, ja ehkäpä me glögiäkin saadaan jotenkin tehtyä. Pitää mennä tutkimaan noiden kauppojen tarjontaa, jos saisi vaikka joulutorttuja tehtyä tai jotain muuta perinteistä joulusettiä leivottua. Lisäksi pitää tietysti kutsua Pukki paikalle lahjoineen. Olispa tienny tämän aiemmin, niin ois pyytäny äitiä pistämään postipakettiin myös glögitiivistettä, kun se oli jonkun paketin pistänyt tulemaan (äiti, ei oo vielä tullu perille se).

16.11. on myös jonkinlainen tapahtuma, jossa puolen tunnin ajan tarjoillaan jotain maistiasia oman maan ruoista. Me ajateltiin tehdä sinne korvapuusteja ja sitten vaikka karjalanpiirakoita, Henna ehdotteli myös rönttösiä. En tiiä löytyykö täältä edes ruisjauhoja mistään, mutta luulis. Mahtaa olla kalliita kyllä, mutta porukalla kun ostaa niin ei maksa paljoa! Lisäksi siellä samassa tilaisuudessa vois esittää jonkun esityksen, mutta en tiiä keksitäänkö me mitään suomalaista esitettäväksi.

Täällä siirryttiin talviaikaan viime sunnuntaina. Meillä on Reetan kanssa raittiuskolmiviikkoinen menossa ennen Thanksgivingiä ja Miamin reissua, mutta oltiin kuitenkin muiden mukana baarissa lauantaina. Mentiin sitten välissä Yoseliniin välipalalle, ja se reissu venähti niin, että päätettiin lähteä sieltä suoraan kotiin. Kotona sitten tajuttiin, että kello olikin vasta yksi eikä kaksi, kun kahdelta siirty kellot! Mutta ei se mitään, pääsipä nukkumaan. Yoselinin mies oli mielissään kun sanottiin että oltiin Meksikossa mutta silti niillä on parasta meksikolaista safkaa mitä on syöty. Lisäksi tilattiin empanadoja, jotka ei oo varsinaisesti ees listalla siellä, ja se sitten meille kanto kaiken maailman kastikkeita kyytipojaksi :)

Huomenna on yks tentti, ja oon tässä keksinyt toinen toistaan surkeampia tekosyitä olla lukematta. Tai siis tekemättä lunttilappua, sinne tenttiin saa viedä A4-arkin muistiinpanoja. Lisäksi opettaja kerto jo etukäteen esseekysymyksen, kirjottelin sen jo tossa viime viikolla, ja kirjotan sitten saman huomenna uudelleen. Ei oo onneksi turhan hankalaa.

Portugali se edelleen vastustaa, ne laitto mulle jo mailia sieltä että nyt vihdoin toimii online-hakujärjestelmä ja voin lähettää vaihtohakemuksen niille, mutta eihän se mitään toiminu. Toivottavasti saisivat tällä viikolla toimimaan, koska mun pitää vielä saada allekirjoitukset niihin lappuihin Suomesta, ja hakuaika loppuu tässä kuussa.

Kauheeta kidutusta muuten kattoo noiden Meksikon kavereiden kuvia Facebookissa ku ne siellä reissaa menemään ja pistää toinen toistaan ihanampia paratiisikuvia tulemaan! ARGH.