Thanksgiving Floridassa

Thanksgiving break menikin rattoisasti viiden päivän lomalla Miami Beachilla. Reetan ja Mihkun kanssa mentiin tiistai-iltana mun Pitt Palin Kimberlyn kyydillä Kansas Cityn lentokentälle ja oltiin siellä yö, koska lento lähti aamulla aikasin. Nina tuli Joplinin kautta Miamiin keskiviikkoiltana. Hostelli oli nimeltään Bikini Hostel ja oli tosi hyvä, siistit huoneet ja ulkona poreamme, uima-allas, bilispöytä ja muuta kivaa. Bilispöytä tosin oli kokenut aika kovia vesisateessa, pallot ei tuntunu noudattavan mitään fysiikan lakeja liikkeissään. Meillä oli 4 hengen yksityishuone omalla keittiöllä ja kylppärillä, maksoi jotain 20 dollaria yö. Tuolla South Beachilla kulki paikallisbussi, joka maksoi vaan 25 senttiä, ja se lähti aivan hostellin edestä. Sillä oli kätevä kurvata biitsille, vaikka eipä se taksikaan paljon maksanut, ja kävelläkin saattoi vartissa.

Hostellihuoneesta

Hostellihuoneesta

Espoolainen Mikko on katusoittajana Miamissa ja lauleskeli meille hostellilla. Vieressä palju :)

South Beach, Miami Beach

Torstaina oli Thanksgiving, jolloin me vuokrattiin auto minä, Reeta, Nina, Mihku ja kyproslainen Sami ja ajeltiin USAn eteläisimpään paikkaan Florida Keyseille, joka on saariryhmä siinä Floridan alapuolella. Siellä oli kyllä nättiä, tosin mennessä tuntui tuuli niin kylmältä, että epäilytti josko tuota rannalle tarkenisi ollenkaan. Key West oli niistä saarista eteläisin ja suurin. Siellä käytiin biitsillä ja kattelemassa katutaiteilijoita keskustassa, ja lisäksi tuolta saarelta löytyy US highway 1:n 0 mile kyltti. Täällä kun on siis teiden varressa sellaisia vihreitä kylttejä, jotka ilmoittaa montako mailia on tien alusta, ja tuo tie 1 alkaa Key Westistä. Suosittelen kyllä käymään mutkan tuolla Key Westissä jos Floridaan joskus eksyy!

Smather's Beach, Key West

Ostettiin ruokaa, mutta lokit hyökkäs kimppuun ja söi mun hampparin. Lisäksi sattui hassu tilanne tuossa kojulla, kun yhtäkkiä käveli yks eteläkorealainen vaihtarikaveri Pittsburgista vastaan. Pieni maailma taas.

US 1

Auringonlasku Key Westin satamassa

Pe-su biletettiin hostelliporukan kanssa. Ostettiin liput baareihin hostellin kautta samalla tavalla ku Meksikossa, ja varsinkin lauantain Steve Aokin keikalle se kannatti, koska me maksettiin lipuista 30 dollaria ja ovelta ne ois ollu 50-60 dollaria. Oli ihan uskomattoman mahtava keikka, klubi oli ahdettu täyteen mutta olihan siellä tunnelmaa! Vieläkin hymyilyttää, kun miettii niitä bileitä. Oli muuten törkeän kallista baareissa, oluesta ois saanu pulittaa 15 dollaria, joten enpä raskinu sitten koskaan edes tilata mitään. Toisaalta, tuo nyt oli vielä sieltä halvimmasta päästä, koska joillain parhaimmilla klubeilla bisse ois kuulemma ollu 25 dollaria. Miamissa on yksi USAn kuuluisimmista yökerhoista, LIV, mutta sinne ois ollu niin kallis sisään ettei kyllä kiinnostanu siitä maksaa vaikka siellä muutaman julkkiksen oiski voinu bongata.

Perjantaina oli Black Friday, joka siis tarkoittaa sitä, että kaupat aukeaa jo heti yöllä yhden aikaan, ja pitäisi olla hyviä alennuksia. Ostettiin Reetan kanssa molemmat kamera, mutta vaatteissa oli kyllä vielä surkeammat alet kuin Oulussa korttelihaipakassa... Täällä tota Black Fridayta on vaan kaikki meille hypettäny kuinka sillon on parhaimmat alennukset koko vuonna, mutta ihan täyttä palturia! Sillon syyskuussa kun oltiin Labor Dayna Kansas Cityssä, oli sillonkin huomattavasti paremmat alennukset joka paikassa. Kuka hullu sitä juuri joulusesongin alkuun pistäisi muka hyvät alennukset?! Kamerassa säästin kyllä 150 euroa, jos vertaa että oisin Gigantista sen ostanut. Vaatteita en ostanu mitään, mutta eipä niitä oikein kärsi ostaakaan ku ei niitä mahu enää matkalaukussa Suomeen enempää.

Tällä hetkellä oon Detroitin lentokentällä, me lennettiin tänne Fort Lauderdalen kentältä Miamin läheltä, mutta myöhästyttiin jatkolennolta ja nyt odotellaan lentoa Minneapoliksen kautta Kansas Cityyn. Meidän piti olla jo yhdeltä perillä Kansas Cityssä, mutta näillä lennoilla ollaan vasta seitsemältä. Sinänsä ihan ok, että nyt päästään business -luokassa ja saatiin ruokaliput tänne kentälle nii ei tartte nälkääkään nähdä. Ja yks intialainen on tulossa sitten samaan aikaan KC:sta Pittsburgiin, joten saadaan vuokra-auton hintakin vähän alemmas per naama - tosin joudutaan oottamaan sitä puoli kymmeneen asti Kansas Cityn kentällä...

Karu todellisuus iski tänään heti kunnolla vasten kasvoja, kun harkkatyöryhmäläinen tuotannonohjauksen kurssilla ei antanut kuulua itsestään mitään eikä meidän ryhmä ole palauttanut harjoitustyötä vielä, vaikka ois aamulla pitäny palauttaa. Tein kyllä oman osani viime viikolla, mutta täällä on jotenki tämä ryhmätöidenteko niin vaikeaa, kun kukaan ei koskaan ota vastuuta ja ite joutuu aina kaiken järkkäämään jos haluaa saada jotain tehdyksi. Niin nyt kun olin sitten melkein viikon tässä poissa, ei sillä välin oo tapahtunu mitään vaikka ajattelin että kyllä ne nyt saa oman osansa tehtyä...