Kotona ollaan. Kummallista, kuinka tuntuikaan siltä, että kaikki täällä on ihan ennallaan. Juttelin yhden sveitsiläisen kaverin kanssa, joka on reissannut tämän syksyn ja hän sanoi samaa. Kotiin mennessä tuntui, kuin siellä olis aika pysähtynyt ja kaikki on aivan kuin ennenkin. Itsestäkin tuntuu, että en kai mää ole ollut poissa kuin pari viikkoa.
Kotimatka meni mukavasti, en kylläkään nukkunut lainkaan en koneessa enkä junassa. Suunnitelmissa oli torkahtaa toisella lennolla Reykjavikista Helsinkiin, mutta mun vieressä oli äiti kahden lapsen kanssa, ja se äiti halusi välttämättä poikansa istumaan mun ikkunapaikalle, niin koko ajanhan siinä sai sitten väistellä ku ne ramppas vessassa ja millon missäkin. No, toisaalta, taisin säästyä jet lagilta ihan siitä syystä että jäi tuo yksi yö kokonaan väliin, ja kotona onkin nukuttanut normaaliin aikaan, vaikka Nykissä ois vasta päivä.
Jotenkin tosi outoa jutella Pittsburgiin kavereille nyt kun eletään niin eri ajassa! Oon sinne suuntaan skypetelly, eikä millään meinaa älytä, että kun mulla on ilta niin ne siellä vasta aloittelevat päiväänsä. Portossa aikaero on sitten pari tuntia vähemmän.
Tässä on nyt edessä kolme tehoviikkoa kaikkien asioiden hoitamiseksi ja ihmisten tapaamiseksi. Lähden varmaan Helsinkin 24. päivän tienoilla, ja siitä sitten matka jatkuu Portoon 27.1. Muito bom!
Kulunut syksy oli kyllä elämäni paras, niin paljon uusia ystäviä, kokemuksia ja hyviä muistoja. Jos tuleva kevät on puoleksikaan yhtä hauska kuin tämä syksy oli, olen tyytyväinen. Nyt vaan täytyy pitää yllä kaverisuhteita joka puolelle maailmaa, ja jospa joku päivä tapaan kaikki tutut uudelleen:) Tämä blogi vaikenee tämän postauksen myötä, ja juttu jatkuu Portugalin vaihdolle omistetussa blogissa osoitteessa http://mimiportossa.blogspot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti